Juhani – On Kaukana
Omakustannepuolella pitkään rehkinyt Juhani julkaisi vihdoin levyn Monsp Recordsilla, joka on ensimmäinen todella monimuotoisuuteen panostava hiphop-talli tässä maassa. Samalla mies sai aikaan tähänastisen uransa parhaan levytyksen. On kaukana karistaa Juhanin kahta edellistä levyä vaivanneen jankkaavan toisteisuuden, ja tuo tilalle avaruutta ja hallitun hajotettua arkitodellisuutta, jossa miehen tarinankertojan rooli istuu lopultakin pakottomasti tämän juurekkaisiin biitteihin.
Juhanin musiikki on tietynlaisen auteur-henkisyytensä ansiosta ollut aina suomalaisessa kontekstissa omalla tasollaan, minkä kuka tahansa hänet livenä nähnyt voi luultavammin allekirjoittaa. Hän on urbaanin kulkurin imagolla pelaava hiphop-trubaduuri, joka huolehtii itse kaikesta – taustoista, räpeistä ja sooloista, mitä nyt akustisen kitaran tilalla sattuu olemaan levysoitin. Keikoilta tuttua Aaaah-scratchausta ei tältä levyltä tosin löydy ollenkaan, vaan painopiste on erityisesti biisirakenteiden dynamiikassa. Merkillepantavaa on levyllä hyödynnettyjen lukuisten folk- ja rocksamplejen kokonaisvaltainen yhteensopivuus. Useissa biiseissä kuullaan pohjimmaisena rummut, kitara, basso ja urut ja syntyy erikoinen tunne kuin Juhani rakentaisi taustalleen haamumaisena soittavaa yhtyettä, jonka jäsenet on keräilty biiseille vuosien varrella vastaan tulleilta kirppislevyiltä.
Lyriikoissaan Juhani on tavoittanut samankaltaisen arkisen ja universaalin ihmisyyden rajoilla keinuvan abstraktiuden tason kuin toinen itähelsinkiläisräppäri Asa, sillä erotuksella että yhteiskunnan syväluotaamisen sijaan hän pyrkii tunkeutumaan syvälle henkilökohtaiseen elämänsä ainekseen. Amerikan länsirannikolta tulevista vaikutteista ammentavilla räppityyleillä esitetyt vokaaliosuudet ovat hyvin naiiveja, lyhyitä ja jopa satunnaisia, mutta niiden yksinkertaisuuden taakse peittyy vahva tunne yksinäisyydestä kaiken tämän modernin yhteisöllisyyden keskellä. Ne ovat kuin paljaiksi jätettyjä ajatusketjuja maailmasta, kaupungista, moraalista ja ihmisistä.
Suurimmaksi osaksi Juhani antaa kuitenkin musiikin puhua puolestaan. Seuraus instrumentaalin raskas kitara ja pommittavat rummut tuovat mieleen DJ Shadown alkutuotannon, mutta sitä seuraava Nimetön Turussa on melankolisissa sanoituksissaan ja psykedeelisissä vaihdoksissaan Juhania yksilöllisimmillään. Juhani on kaukana valtaa ylpeästi paikkansa ensimmäisenä kotimaisena singer-songwriter hiphop-levynä. Jatkoa ajatellen, vielä jonkinlaista koherenssia ja mielikuvituksellisuutta sekoitukseen lisäämällä herralla on tulevan mestariteoksen ainekset käsissään.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-21
Arvostelija : Markus Karlqvist
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.