Broken Social Scene – Broken Social Scene

Torontolainen Broken Social Scene vaikuttaa perinteistä popbändiä enemmän jääkiekkojoukkueelta, joka valitsee kulloiseenkin studiosessioon tai keikalle parhaiten sopivat musikantit laajalta vaihtopenkiltä. Tämän albumin kansitietojen mukaan kollektiiviin kuuluu yhteensä 17 jäsentä. Ikään kuin tässä ei olisi riittävästi henkilökuntaa yhden levyn tekemiseen, on mukaan raahattu vielä neljä vierailevaa artistia.

Mutta Broken Social Scene ei olekaan mikä tahansa albumi. Kuten arvata saattaa, 21 kokkia saavat aikaan monenmakuista soppaa, ja tällä kertaa aterian aromit tukevat toisiaan hienosti. Kokonaiskattaus on bändin kahta aiempaa albumia uskaliaampi, näyttävämpi ja massiivisempi – kuin surrealistinen ja vääristynyt, inhimillisempi versio Mew’n viimeistä piirtoa myöten hiotusta (toki erinomaisesta) …And The Glass Handed Kitesista. BSS jättää langanpäät solmimatta, antaa suuren väkimääränsä näkyä ja kuulua ja tarjoilee kuulijalle tunnin mittaisen lentomatkan nousuineen, laskuineen ja ilmakuoppineen.

Albumin varsinaisena lähtölaukauksena toimii Ibi Dreams of Pavement, joka toden totta muistuttaa Pavementin kulta-aikojen hullunkurisia hoilutuksia. Tosin Malkmusin poppoo ei ikinä katsonut tarpeelliseksi päättää kappaleitaan massiivisella torvisektio- ja särökitaravallilla. Samanlaisesta torvisovituksesta hyötyy suunnattomasti myös vauhtiraita 7/4 (Shoreline), jonka loppunostatus aiheuttaa kylmiä väreitä kerta toisensa jälkeen. Tätä hajanaisten melodioiden sävyttämää linjaa edustavat myös leppoisa Fire Eye’d Boy ja tarttuva Superconnected. Muilla raidoilla kuullaan monenlaista äänenrakentelua, himmailua sekä yhtyeelle aivan uusia aluevaltauksia: Windsurfing Nation toimii kuin Grandmaster Flashin kadonnut rapklassikko, ja Hotel-kappaleen elektropoppailu sisältää oudon, soulparodiaksi tulkittavissa olevan laulusuorituksen.

Pääosaan ohi yksittäisten biisien, solistien tai soittajien levyllä nousevat varsin omalaatuiset tuotantoratkaisut, jotka muistuttavat hieman Dave Fridmannin töitä Flaming Lipsin ja Mercury Revin kanssa. Vokaalit on kautta linjan miksattu erittäin matalalle, ja myös yksittäisten soittimien panoksesta on usein hankala pysyä kärryillä. Päällekkäin ladottuja ääniraitoja tuntuu olevan useissa kappaleissa yhden sinfoniaorkesterin tarpeisiin. Miellyttävän psykedeelinen äänimassa toimii moneen suuntaan rimpuilevan materiaalin kokoavana tekijänä.

Välillä haahuilu alkaa ärsyttää – rajat ne on pilvenpolttelullakin! Erityisesti hyvän idean tasolle jäävät Bandwitch ja Major Label Debut voisivat ytimekkäämmällä tuotannolla ja selväpiirteisemmällä soitolla paljastua varsinaisiksi pophelmiksi. Kokonaisuus on silti reilusti plussan puolella – näin omaperäisiä ja mielikuvitusta kiihottavia popalbumeja julkaistaan näinä päivinä varsin harvoin. Ja jos olen tajunnut Broken Social Scenen toimintatavoista yhtään mitään, voi seuraavan studiosession jäljiltä odottaa taas jotain tyystin toisenlaista musiikkia.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-07
Arvostelija : Risto Mikkonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.