Amusement Parks On Fire – Amusement Parks On Fire

Brittiläinen Amusement Parks On Fire on levyhyllyssäni eräänlainen kummajainen. Ensiksi korvaan pistää se, että vasta tarpeeksi hanikkaa vääntämällä, saadaan kovaäänisistä tarvittavaa musiikintynkää aikaiseksi, jotta arvostelu voidaan toteuttaa. Miten voi valmiin tekeleen taso olla näin alhainen. Tekisi mieli heti kättelyssä lähettää levy takaisin ja sanoa, että palatkaa asiaan sitten kun tasot ovat kohdallaan. Soundit ovat eräänlainen perusta musiikissa ja sen kuuntelemisessa. Nauttimisesta puhumattakaan. Tämä levy on oikeastaan perustavaa laatua oleva näyte siitä, kuinka hommia ei saa hoitaa.

No, yritetään nyt hieman keskittyä tuohon oleelliseen, vaikka ovathan ne soundit tärkeä tekijä kuunneltaessa musiikkia. Nottingham Forest on tuttu jalkapalloa seuraaville, mutta kuka on kuullut tästä samaisen kulmakunnan yhtyeestä? Tuskin monikaan, ja veikkaan ettei tule kuulemaan tämän arvostelun luettuakaan. Periaatteessa yhtyeen musiikki on eräänlainen eteerinen, metallisempi Mew. Mutta vaikka en Mewistä voisi vähempää välittää, niin nuo kyseiset tanskalaiset sentään hommansa taitavat, kun taas Nottinghamissa on keskitytty pelkästään vyöryttämään kitaravalleja. Ja jokaisessa kappaleessa lähes identtisen kaavan mukaisesti.

Levyn avaava 23 Jewels vaatii uskomattoman pitkän ajan lähteäkseen käyntiin. Alussa jo epäilin soittimeni toimivuutta, mutta kyllähän sieltä jotain alkoi kuulua kun tarpeeksi odotteli. Samanlainen, aavistuksen seesteinen, linja jatkuu koko albumin läpi. Kovinkaan suurta muutosta ei ole tarjolla, vaan kuulijalle tulee sellainen tunne, että yhtye on huvikseen nauhoitellut fiilistelyjään studiossa. Ensimmäisen kerran yhtyeeseen tulee eloa viidennessä kappaleessa. Singlenä julkaistu Venosa on keskivertoa reippaampi kappale, mutta samalla yhtye lipsahtaa eteerisen puolelta huonoon Ash-tyyliseen poppiin. Ash ei siis ole huono yhtye, mutta Amusementin yritys kuulostaa Ashiltä on sitä.

Kaikki on niin kamalan alavireistä. Ei tämä jaksa kiinnostaa pakollisia kuuntelukertoja enempää millään tapaa. Mikäli yhtyeeseen keikalla törmäisin, niin olisin ennen puolta väliä poistumassa unelle. Älkää suotta tuhlatko aikaanne tähän tekeleeseen, vaan ostakaa mielummin Koma-yhtyeen loistava debyytti. Siinä on seesteisyyttä, raivoa, valleja ja eteerisyyttä. Kaikkea sitä, missä Amusement on epäonnistunut.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-05
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.