Jori TJ Kemppi – A Pox Upon Your Love!
Porilainen Jori TJ Kemppi lautailee kotikutoisella äänitaiteellaan voimakkaiden tunnekuohujen ja synkähkön draaman ristiaallokossa. A Pox upon Your Love! -demo on kolmen kappaleen muodostama 23-minuuttinen matka yönmustan asfaltin, lohduttomien betonilähiöiden ja valtameren kokoisten neuroosien halki. Ääniteellä tavoitellaan samansuuntaisia tunnelmia, mitä Magyar Posse esitteli viimevuotisella Kings of Time -albumillaan. Kemppi mainitseekin Possen yhdeksi musiikillisista esikuvistaan. Yhtenäiseksi audioseikkailuksi tarkoitettu demo toimii paikoitellen huiman tehokkaasti, mutta kaatuilee välillä tökeröihin soundiratkaisuihin.
Avauskappale Untold Miles Outside City Limits on hieman monotonista alkua lukuunottamatta mahtava esitys. Yhdeksänminuuttisen teoksen lävähdettyä kunnolla käyntiin nousee tunnelma lähes maaniseksi pahaenteisesti risteilevien melodioiden yhtyessä pelottomasti rullaavaan komppiin. Itse asiassa biisi voisi olla vieläkin pidempi, jolloin kuuntelija ehtisi oikein kunnolla upota harmoniamereen.
Kaksi muuta raitaa eivät valitettavasti yllä samalle tasolle. Blue Margaritas Until Metamorphosis kärsii pahasti huolimattomasti kyhätyistä rumpuloopeista. Tavoitteena on ilmeisesti ollut saada kappaleeseen orgaanista sointia, mutta se ei tähän yhteyteen oikein istu. Pitkä biisi asettuu uomiinsa vasta viimeisten kolmen minuutin aikana, jolloin se on muuntautunut Op:l Bastards -tyyliseksi elektrofunkiksi. Lyhyempi An Air of Brilliant Death taas on alkumatkasta yliampuva, mutta lopulta jokseenkin keskentekoisen oloinen.
Herra Kempin säveltäjänlahjoja ei voi olla huomaamatta, mutta äänien rakenteluun hänen olisi syytä käyttää hieman enemmän aikaa. Erityisesti rumpuäänissä korostuva halpistunnelma on ristiriidassa sisällön kanssa – Kempin paikoin valtaisia harmonioita pukisi paremmin nyansseissa pihtailematon, täysiverinen technicolor-esitys. Yhdeksi vaikuttajaksi mainitun Amon Tobinin musiikki onkin tästä hyvä esimerkki: vivahteikas kokonaisäänikuva rakentuu pienistä ja vieläkin pienemmistä osasista. Kempin kanssa suunnilleen samassa budjettiluokassa askartelevista kotimaisista konenikkareista tämän taitaa ehkäpä parhaiten tamperelainen Oreia.
Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-16
Arvostelija : Risto Mikkonen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.