Audioslave – Live In Cuba

Monen superkokoonpanoksi leimaama Audioslave on saanut kamppailla karistaakseen vanhat haamunsa, ja tullakseen tunnetuksi omien meriittiensä takia. Monen mielestä yhtye ei ole pystynyt lunastamaan sille ladattuja odotuksia, mielestäni osaksi sen takia, että siihen yhdistetyt yhtyeet Soundgarden ja Rage Against The Machine olivat itsessään täydellisesti jäljittelemättömiä ja monen mielestä vain yksinkertaisesti täydellisiä. Yhtye on kuitenkin sinnikkäästi tehnyt niin myynnin kuin kritiikinkin osalta suhteellisen onnistuneita tuotoksia ja kasvattanut itseään pikkuhiljaa osiensa summaa isommaksi. Vuonna 2005 poppoolle avautui hieno tilaisuus esiintyä ensimmäisenä amerikkalaisena bändinä Kuubassa, ja tämä tilaisuus taltioitiin digitaalisesti jälkipolvia varten.

KEIKKA

Itse keikka käsittää 14 kipaletta pienimuotoisine välispiikkeineen. Mukaan on mahdutettu materiaalia molemmilta levyiltä sekä Rage Against The Machineltä tutut Bulls On Parade ja Sleep Now In The Fire. Varsinaiset omat biisit on valikoitu melko tarkasti ja reilun tunnin aikana kuullaankin kaikki hitit ja vähän päälle. Bulls On Paraden pärähtäessä soimaan valtasi meikäläisen pienimuotoinen haikea olotila. Korvat kertoivat vahvasti vastaanottavansa kunnon tavaraa, mutta sydän tunsin jonkun puuttuvan, ja syykin oli selvä. Ilman Zack De La Rochan tulikivenkatkuista antaumusta, ei kyseinen kipale yksinkertaisesti ole kokonainen. Bändi oli kuitenkin tehnyt fiksun ratkaisun ja Chris jättäytyi suosiolla pois mikin varresta kipaleen ajaksi. Kappaletta oli lyhennetty ja se keskittyi enemmän esittelemään Tom Morellon virtuoosimaista kitarankäsittelyä. Ratkaisu toimi oikein hyvin ja sai oloni parantumaan huomattavasti, olihan legenda jätetty raiskaamatta.

Sleep Now In The Fire taas toimi vokaaleillakin oikein mukavasti, ollen tosin biisinä hiukan laimeahko. Audioslaven materiaalista kuuluu selkeästi sen soveltuvuus isoille areenoille. Isot kertosäkeet ja tarttuvat melodiat ovat omiaan jäädäkseen radiosta mieleen pyörimään. Rakenteet ovat tosin aika simppeleitä ja ennalta-arvattavia, joka on mielestäni bändin valtti isompaa menestystä ajatellen, mutta selkeä sudenkuoppa musiikillista antia tarkastellessa. Toivoisin miekkosten ottavan tulevaisuudessa hiukan enemmän riskejä sävellyksellisesti, koska tietotaitoa poppoosta löytyy vaikka muille jakaa.

Lavaesiintyminen oli kokonaisuutena melko keskinkertaista. Chris tuntui olevan joko erittäin väsynyt tai jännittynyt, sillä liikettä ei miehestä pahemmin saanut irti. Morello oli slipoverissaan ja krakassaan tuttu sekoitus nörttiä ja rokkaria ja olikin selkeästi mielenkiintoisin seurata.

Soitannallisesti paketti oli meikäläisen korvaan oikein tiukka paketti, eikä vastaan tullut oikeastaan mitään selviä hasseja. Valitettavasti lauluissa ei saatu pidettyä yhtä tasaista linjaa. Cornellin ääni oli heti alkujaan hivenen käheä, ja silloin tällöin, revitellessään, se ei tahtonut aina kantaa. Varsinkin ensimmäisissä kipaleissa tuntui laulu olevan välillä melkoisen työn takana. Miehen ääni on kuitenkin onneksi sen verran mahtava, ettei paikoittainen haparointi saanut pilattua kokonaisuutta millään.

EXTRAT

Lisämateriaalina on mukaan laitettu n. 40-minuuttinen dokumentti kyseisestä keikasta. Mukana on jäsenten aatteita Kuubasta, keikasta, musiikista ja ympäristöstä. Pätkä on ihan viihdyttävä ja mielenkiintoinen, mutta ei varsinaisesti tarjoa mitään erityistä useammalle katselukerralle.

ÄÄNI JA KUVA

Äänenlaatu oli kauttaltaa oikein hyvä. Keikka oli selkeä mutta silti livetilanne paistoi läpi. Kuvanlaatu oli selkeää, mutta kamerakulmat olisivat voineet olla rutkasti parempia. Monia varmasti kiinnostaa varsinkin Morellon kitaratyöskentely ja pedaaliarsenaali, mutta ne olivat jostain syystä jätetty aika pienelle huomiolle. En tiedä johtuiko asia DVD-soittimestani, mutta kuva tuli kokoajan hiukan jäljessä. Mikäli kyse ei ollut soittimestani, on kyseessä mielestäni erittäin iso miinus kokonaisuutta ajatellen. Elokuvissa pieni epäsynkka ehkä vielä menee, mutta live-keikkaa katsellessa ei millään. Erityisiä ääni- tai kuvavalintoja ei ollut, joka voi tiettyjä kotihi-fistelijöitä häiritä.

KOKONAISUUS

Live In Cuba on musiikillisesti ja kuvallisesti ihan kelpo paketti, mutta materiaalin niukkuus laskee sen jälleenkatseluarvoa merkittävästi. Tallenne kärsii hiukan samasta ongelmasta kuin taannoiset Superjoint Ritualin live-DVD:t, pelkkä keikka ja niukat, tai puuttuvat, extrat kun eivät enää tahdo riittää edes peruskuluttajalle. Mikäli ei ole varsinainen fani, kannattaa tuotteeseen tutustua ennen ostamispäätöksen tekoa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-23
Arvostelija : Olli Ripatti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.