Ladytron – Witching Hour

Ladytron on uutukaisellaan siirtynyt elektropopista aimo askeleen soundeiltaan tummemman ja täyteläisemmän, ja sävellyksiltään melankolisemman popin suuntaan. Verrattuna aikaisempiin 604 ja Light and Magic -albumeihin siirtymä on melkoisen selkeä. Äänimaailmaltaan kepeämmän ja leikkisämman elektron tilalle on tullut kokonaisuudeltaan harmonisemmat ja tasapainoisemmat pop-kappaleet. Melodiselta asultaan kappaleet ovat melko minimalistisia, mutta vastaansanomattoman tyylikkäitä. Ehkä joku voi pitää uutta suuntaa tylsempänä, mutta minuun tämä tehoaa kuin häkä.

Witching Hour alkaa albumin rokkaavimmalla biisillä High Rise, jonka urut ja Moog-tyyppinen taustahumina lähenevät avaruusrockia. Toisena seuraa yksi albumin täysosumista, myös singleksi päätynyt Destroy Everything You Touch, joka on melankolista 80-lukuvaikutteista poppia parhaimmillaan. Sävellyksenä biisi tuntuu tutulta ensikuulemasta lähtien, mutta kestää kyllä kuuntelukertoja vaikka kuinka, sillä tämä resepti toimii. Niin toimii myös useimpien muidenkin biisien resepti, hieman hidasvaikutteisemmin vain. Toinen kerralla kolahtava kappale on albumin loppupuolelta löytyvä kepeän kaihoisa The Last One Standing.

Yksi syy siihen, miksi tämä levy vie jalat alta niin totaalisesti, on Helen Marnien eteerinen, alakuloisen kaunis lauluääni, jonka unenomaista tehoa kaiun käyttö vain lisää. Mira Aroyo on tällä kertaa vokaalipääosassa vain muutamassa biisissä. Niistä Fighting in Built Up Areasissa tunnelma on kuin teollisuuslinjalla: monotonista, bulgariankielistä puhelaulua säestää metallinen kalke. Industrial-sävyjen lisäksi albumilta löytyy myös flirttailua kenkiintuijottelumusiikin suuntaan, erityisesti kappaleessa Whitelightgenerator.

Useille biiseille yhteistä ovat urku- ja kitarasoundien, matalalta biisiä eteenpäin kuljettavan basson, biiseittäin vaihtelevan biitin sekä erilaisten kohinaäänten muodostama vuorotteleva kaikuisa äänikudos, jonka Helen Marnien vokaalit kruunaavat. Minut tämä musiikki saa siirtymään ajatuksissa kohtalokkaisiin tunnelmiin hämyiselle klubille, jossa ainoana valon tuojana on diskopallojen välke. Haikeaa, kaunista ja toiveikasta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-13
Arvostelija : Pipsa Parkkinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.