Crazy World – Crazy World

Five Fifteen -ryhmän keulakuva Mika Järvinen on kasannut todellisen superryhmän kotimaisia huippumuusikoita Crazy World -kokoonpanoon. Mukana ovat nuori ja lahjakas bassotaiteilija Lauri Porra, jokapaikanhöylä Anssi Nykänen, Wigwam-legenda Esa Kotilainen ja Ismo Alanko Säätiössä kunnostautunut kitaristi Timo Kämäräinen, joka on vastannut albumin sävellestyöstä yhdessä Mika Järvisen kanssa. Kokoonpano vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta kuten yleensä aiemmin, eivät superkokoonpanot täysin toimi.

Soitannollisesti ja tyylilisesti homma kuitenkin toimii ja kappaleet rullaavat vahvasti 70-luvun heavyn hengessä kuten kappalemateriaali vaatii. Kompastukivinä on jälleen kerran sävellykset ja Mika Järvisen ainanen ongelma kunnollisten sanoitusten kanssa. Poor Alice ja Sweet Little Ugly Duckling ovat jo niminä imelän kamalia muistoja vanhoista (hyvistä?) ajoista. Korviin sattuvat rock-lainat kiteytyvät Out of Me ja Sweet Little Ugly Duckling -kappaleilla:

Wide-awake I move from town to town, bump and grind, I’m out of my mind.

Sweet little ugly duckling, tomorrow never knows, sooner or later babe your time will come. You came dancing across the water dressed to kill, wish you turn over a new leaf.

Albumin sanoitukset suorastaan ryöstöviljelevät viitteitä vanhoihiin kappaleisiin nojaten Mikan omaan musiikkimakuun. Albumina Crazy World lähtee komeasti käyntiin puoliakustinen No White Marble -biisillä, jota nostatetaan sähköisellä osalla Stairway To Heavenin tapaan. Raidan suola on haikea slidekitarointi. Kertaaminen tehokeinona on todella ärsyttävää. Tähän kaatuu avausraita loputtomalla samojen rivien toistolla. Samaa jatketaan vielä lopussa piiloraidan muodossa. Aavemainen raita jää kummittelemaan mieleen, mutta 15 minuuttia 54 minuutin kokonaiskestosa on liikaa.

Tämän jälkeen isketään pöytää todellinen rock-vaihde päälle Long Hair Wildman Rides Again -raidan myötä. Pelottovan läheltä Deep Purplen Space Truckin’ -kappaletta noudatteleva pääriffi siivittää albumin parasta kappaletta. Kappaleen tärpit Kotilaisen kerrastaa komea hammond-taiteilu ja Porran entwistlemainen bassosoolo. Seuraava Poor Alice on pitkä väsähtänyt balladi. Liisa Ihmemaassa ei kertakaikkiaan ole enää rock! On kappaleessa jotain hyvääkin, kitarasoolo on kiekon paras. Misery Loves Company -balladi onnistuu huomattavasti paremmin pitkälti Laura Närhen taustalaulujen ansiosta. Welcome to Crazy World (slight return) kumartanee aikamme kovimmalle kitaristille, Old Tambourine on puolestaan velkaa The Who:lle.

Fanaattisena Led Zeppelin -fanina Järvinen on valinnut albumilleen Good Times, Bad Times -lainan. Voi vain sanoa, että parhaimman kanssa on turha kilpailla. Varsinkin kun raita noudattelee alkuperäistä orjallisen tarkasti, yeah-loppuhuudahdusta myöten.

Mika Järvinen on ilahduttavasti vuosia saarnannut radio-ohjelmiensa, Five Fifteen ja nyt myös Crazy World myötä 70-luvun musiikin loistokkuudesta. Valitettavasti esikuviinsa verrattuna herra ei ole julkaissut yhtään loistavaa albumikokonaisuutta. Muutaman hienon raidan hän on kuitenkin tälläkin kertaa säveltänyt. Jotain oleellista ja sanoinkuvaamatonta puuttuu myös tavoitellusta 70-luvun maagisesta tunnelmasta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-30
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.