Wake, The – Death-A-Holic

Juttujen taittaminen sanomalehden sivulle on pitkälti valmiiksi hiottua työtä. Sivulla on tarkat paikat jutuille: pääjuttu isolla, samaten pääkuva, kakkosjutut ja sähkeuutiset sinne ilmoitusten väliin, ettei vaan hölsy. Orvot ja lesket kuriin. Vähintään kolme riviä kuvatekstin alle. Joskus sivuraami on puhdas ja taittaja pääsisi toteuttamaan itseään, mutta ei keksi muuta kuin raikkaan 2-5-1 -mallin ratkaisun. Toki taittaja on alansa ammattilainen, hänellä täytyy olla älyä tekstien sisällölle. Mutta graafinen suunnittelija hän ei ole, koska ei pysty.

Alunperin Karjaalta lähtenyt The Wake luottaa aina raikkaaseen 2-5-1 -malliin, vaikka musiikkiyhtyeenä heillä olisi vapaat kädet tehdä mitä vaan. Yhtyeen musiikissa on riittävästi mielenkiintoisia tapahtumia, että ote kuulijaan säilyy. Huomio kiinnittyy pääjuttuihin. Kaikki on aseteltu selkeästi valmiiksi esille, ettei kuunnellessa tarvitse ponnistella. Ne yhtyeen taittamat pikku-uutisetkin kuulee. Tai no, uutiset. Mitään varsinaisesti uutta tässä ei ole.

The Waken musiikki on göteborgilaisen melodisen deathmetallin kärjellään seisova kolmio. Terävin kärki on kuulaissa kitaramelodioissa ja -harmonioissa. Siitä musiikki leviää sekä tukevan että teknisesti moitteettoman soiton ja metalliuskottavuuden säilyttävän rähinälaulun varaan. Yhtyeen kakkosalbumi Death-A-Holic on pullollaan mittaan kirjoitettuja, koreaksi hiottuja biisejä, joita kuunnellessa mieli lepää. Voi pojat! tämähän on hyvää huudahdan ja kun pian levyn loputtua Sanomalehdestä soitetaan ja kysytään, mitä muistat tämän päivän levyn taittoratkaisuista, en keksi mitä vastaisin. Kun pinnistän, muistan viimein kaksviisykkösen: kaksi muita parempaa biisiä, viisi muuta samalle kuulostavaa bändiä ja yhden neuvon, jonka haluaisin bändille sanoa: omaperäisyyttä!

Tai sitten ei. The Wakella on kaikki palaset juuri niin kohdallaan kuin vain on tarve. Läpimenobiisejäkin on koko 40-minuuttinen täynnä. Miksi korjata jotain mikä ei ole rikki ja niin edelleen. Jos ei ole vielä tämän päivän heavymedia tarjonnasta riffiähkyssä, niin Death-A-Holic on täysin varma valinta. Yhtä varma kuin maito.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-21
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.