Thyrane – Travesty Of Heavenly Essence

Pitkän linjan Thyrane-diggarina olen odottanut yhtyeen neljättä pitkäsoittoa jännittynein fiiliksin. Viime kerralla yhtye kokeili onneaan avaruusmetallin ihmemaassa, heikoin tuloksin. Aikaisempien levyjen viha ja energia loisti poissaolollaan, synkästä tunnelmasta puhumattakaan. Hypnotic ei yltänyt nimensä mukaisiin sfääreihin, vaan kuulosti yksinkertaisesti tylsältä. Ensi kuulemalta Travesty of Heavenly Essence vaikuttaa yhtyeen vanhempien levyjen risteytykseltä: tarjolla on niin Symphonies of Infernalityn kaoottisia blast beateja, Spirit of Rebellionin rokkimeininkiä kuin Hypnoticin junttariffejäkin, omaleimaisella Thyrane-soundilla kuorrutettuna. Tällä kertaa odotus ei siis ollut turhaa.

Travesty of Heavely Essencen kappaleet huokuvat ennen kaikkea voimaa ja energiaa. Rokkaavat tapporiffit, nokkelat kosketinkuviot ja ryhdikkäät kitaramelodiat lyövät sujuvasti kättä ilman, että kappaleet junnaavat paikallaan tai poukkoilevat sinne tänne. Tunnelmaa ei voi pahalla tahdollakaan luonnehtia kylmäksi tai ahdistavaksi, mutta joku sen pirullinen viehätys saa minut nauttimaan kappaleista murhanhimoinen virne naamallani. Power metal –korviketta wannabe-synkistelijöille? Mene ja tiedä. Katkeamattomaan hurmokseen ei kuitenkaan ylletä. Siinä missä nimikappale on viedä tajun hillittömän rumputulen tukemilla thrash-riffeillä, uppoaa esimerkiksi Nox Diaboli hieman liian syvälle kosketinmattojen turruttavaan pumpuliin. Täysin luokattomia esityksiä levy ei kuitenkaan sisällä, vaan sen jaksaa kuunnella keskittyneesti alusta loppuun.

Teknisesti levy on korkealuokkainen. Soundit pysyvät hyvin kasassa, vaikka korvakarkkia on paikoin tarjolla runsain mitoin. Erikoismaininnan Thyrane saa jälleen onnistuneista kitarasoundeista, joiden myötä soitto tuntuu luissa ja ytimissä. Blastmorin tyly ja vähäeleinen black metal –laulu antaa puolestaan tarvittavan säväyksen materiaalille, joka kieltämättä olisi muuten hämmentävän pirteää.

Thyrane osoittaa tällä levyllä olevansa luova ja määrätietoinen yhtye, joka kuulostaa omalta itseltään. Levy uppoaa rankemmankin metallin ystäville, mutta sillä on tarttuvuutensa vuoksi mahdollisuudet suurempaankin menestykseen. Minussa asustava fanipoika haluaisi vielä joskus nauttia täysimittaisesti siitä black metal -hengestä, joka nyt vain vilahtelee yhtyeen musiikissa, mutta hyvä näinkin. Räjähtäviä keikkakokemuksia odotellessa…

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-21
Arvostelija : Mika Koskela

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.