Sevendust – Next

Atlantalainen Sevendust on pidemmän aikaa valloittanut metallikansaa oikeastaan hieman omintakeisella soitannollaan. Tätä yhtyettä ei voi luokitella mihinkään genreen, onneksi. Tosin moni tarjoaa yhtyeen rikasta ja melodista soundia pomppumetalliksi, mutta voi voi. Koff on olutta ja Karjala kaljaa, siinä on selkeä ero, mutta Sevendust on Sevendust. Edellisten Seasons– ja Animosity-albumeiden ollessa hieman vaisumpia tekeleitä, on yhtye osunut kultasuoneen oikein kunnolla. Next on parasta Sevendustia, ja samalla sitä monipuolisuuden pää-äänenkannattajaa.

Bändin soundissa yhdistyvät raskaat riffit, akustiset sävelet, melodinen laulu ja rytmikkäät taustat. Eli oikeastaan kaikki mahdollinen, jota hyvässä musiikissa pitää olla. Ajoittain jopa hardcoren elementtejä on pienissä määrin kuultavissa. Pienoiset breakdownit ja ennen kaikkea asenne. Mutta etupäässä melodiat ja Lajon Witherspoonin uskomattoman hieno ääni saavat yhtyeen kuulostamnaan tuoreelta ja omalla tavallaan erikoiselta. Yhtye ei sorru edes ns. slovareissaan mihinkään siirappisiin ylilyönteihin, vaan esimerkiksi kaunis Shadows In Red saa oikeasti aikaan haikean fiiliksen. Siinä on jotain niin kaunista ja koskettavaa, että kappaleen tunnelma on lähes käsin kosketeltavaa. I’m lonely scared to be lonely, siinä on monien ihmisten ajatus puettu sanoiksi hienolla sävelkululla varustettuna.

Akustisuus on aina ollut osana Sevendust-soundia ja tarjonnut hienon lisän omalla panostuksellaan. Kuitenkin monet haluavat kuulla rujompaa puolta yhtyeeltä. Sitä onkin tarjolla heti ensimmäisen kappaleen toimesta. Hero-nimisellä kappaleella päästetään irti sekä yhtyeen kitaristit, että itse Lajon. Puhtaiden lauluosuuksien lomassa kuullaan myös aggressiivisempaa laulua ja tästä varmasti monet ovat enemmän mielissään kuin tuosta puhtaasta osuudesta. Toinen rujompi pala, mutta samalla uskomattoman herkkä ja kaunis kappale on Ugly. Se on kaikin puolin lähes täydellinen kappale. Raskaat riffit, sanoitukset kohdallaan, toimivat rummut ja edelleenkin tuo Lajonin uskomattoman täyteläinen ääni. Sitä ei voi liikaa hehkutella, sillä vastaavia harvemmin on tarjolla.

Näyttää siltä, että levy-yhtiön vaihdos ja uudistuminen miehistössä on tehnyt yhtyeelle pelkästään hyvää. Vuonna 2004 yhtyeestä eronnut Clint Lowery sai korvaajakseen Sonny Mayon, jonka uskon tuoneen uusia ideoita tai ainakin saaneen ne kadoksissa olleet sävellykset kaivettua esiin muusta yhtyeestä. Suosittelen lämpimästi, että laitat tämän albumin jatkoksi siihen jatkumoon, jossa ovat debyytti, Home ja Next. Unohda kaksi edellistä albumia ja pian julkaistava kokoelma, ja keskity noihin juuri mainitsemiini albumeihin ja nauti yhtyeestä. Tämä on aivan omassa luokassaan.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-28
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.