Blackalicious – The Craft

The Craft on Yhdysvaltojen länsirannikolta tulevalle Blackaliciousille vasta kolmas albumi, mutta tämä ei tarkoita että he olisivat mitään märkäkorvia. Yhtyeen ura on, vuoden 1994 Melodica-EP:stä lähtien, venähtänyt yli kymmenen vuoden mittaiseksi, mikä tekee heistä yhden pitkäikäisimmistä aktiivisista hiphop-ryhmistä. Toisaalta he eivät ole ikinä olleet amerikkalaisen suuren yleisön lemmikkejä, vaan omaehtoisesti ulkopuolisia sivustakatsojia, joille musiikin kokeileva progressiivisuus on aina merkinnyt enemmän kuin myyntiluvut, universalismi enemmän kuin paikallinen yhteisöllisyys. Juuri tässä onkin aina ollut yhtyeen crossover-menestyksen salaisuus.

Tuottaja Chief Xcel on ottanut soundissaan kiinnostavia riskejä menettämättä musiikkiinsa syvään iskostettua funkkia, joka liittää sen oleellisesti hiphopin afroamerikkalaiseen perinteeseen. Gift of Gab on hieman monotonisen äänen omaava räppäri, mutta flow’nsa ja sanavarastonsa ansiosta virtuoosinen lyyrikko. Näiden kahden miehen kiinteä yhteistyö on antanut Blackaliciousille sen ytimenä toimivan jäljittelemättömän äänen, josta musiikkia on voitu lähteä laajentamaan yllättäviin suuntiin.

The Craftin kappaleiden taustoissa yhdistellään täysin saumattomasti samplattua musiikkia soitettuihin instrumentteihin ja räppiä laulettuihin vokaaleihin. Vierailevia muusikoita, räppäreitä ja vokalisteja on siroteltu ympäriinsä niin paljon, että siitä muodostuu jo itsessään levylle monimuotoinen kerros. Tämä ei tarkoita, että kaksikko hukkuisi kyhäämäänsä verkkoon, vaan langat pysyvät ihailtavalla tarkkuudella käsissä. Äärimmäisestä päästä on Egosonic Wardrums, jonka elektronisesti sykkivän rytmin päällä Gift of Gab ja Peace vaihtavat nokkelan metafyysisiä battle-rivejä. World of Vibrationsin kertosäkeessä heijastellaan oivallisesti Sun Ran afrouniversalismia, kun Powers taas tuo mieleen löysästi soitetun punkrockin, löytyypä kappaleelta Side to Side suomalaisen progejatsin tuntijoille tuttu samplekin. Parhaiten levyltä kolahti itselleni sielukas Black Diamonds and Pearls, johon on kaivettu obskuurimman amerikkalaisen soulmusiikin historiasta laulamaan Larry Saundersin kaltainen nero.

The Craft on siis jälleen hyvä levy, mutta voi olla, ettei Blackalicious koskaan saa aikaiseksi toista Melodica-EP:n kaltaista tiivistä mestariteosta, niin itsearvoiseksi progressiivisuus ja tarkoituksellinen keskeneräisyys on sille tullut. Jos yhtyeen identiteetti perustuu tällaiselle asenteelle, itsensä ylittäminen tulee lopulta tuskallisen vaikeaksi. Ehkä heidän kannattaisikin seuraavaan levyyn tullessaan kokeilla elinvoimaisuutensa säilyttääkseen jotain aivan muuta kaavaa kuin mihin tämä ja edellinen Blazing Arrow perustuivat.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-15
Arvostelija : Markus Karlqvist

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.