Soilent Green – Sewn Mouth Secrets

Soilent Green ei leiki. Ei hetkeäkään. Uudelleen julkaistulla debyyttialbumillaan ei mennä helpointa reittiä kumarrellen peruskappalerakenteille tai nopeusrajoituksille. Päinvastoin. New Orleansin kimurantin sludgegrindin sanansaattajat heittävät silmille sellaisen sopan erilaisia tyylejä, että heikompaa huimaa.

Vuonna 1998 ensimmäisen kerran julkaistu pitkäsoitto oli aikanaan varmastikin aikamoinen paukku. Enemmänkin Pattonin metalliselta sivuprojektilta kuulostava ryhmä sekoitti varmasti monen perusgrindidiggarin pasmat ja sai monet Syvän Etelän savuisen groovin ystävät raapimaan ihmeissään päätään. Ensimmäinen kipale It Was Just An Accident avaa teoksen hyvin, sisältäen kaikki levyn rakennuspalikat räjähtävällä aggressiolla. Tykkiä sahausta, hitaampia, rullavia riffittelykohtia ja korvia raastavaa rääkymistä. Nopeimmasta grindistä poiketen riffeistä saa pääosin selvää, eivätkä ne ole pelkkää parin nauhavälin veivaamista, vaan sisältävät ”selkeitä” kuvioita ja kimurantteja sointukulkuja, joka vetoaa ainakin meikäläisen enemmän melodiseen makuun. Toinen erottava seikka on runsaat tempovaihtelut, jotka takaavat, ettei yhtäkään komppia jäädä märehtimään turhan pitkäksi toviksi, vaan joka kulman takana väijyy uusi filli, joka johdattaa kuulijan taas uuteen, ennalta-arvaamattomaan myräkkään.

Jatkuva, ajoittain yltiöprogressiivinen, myllerys on myös levyn kompastuskiviä. Kitarointi on välillä liian sekavaa ja siellä täällä pilkahtavia, groovaavia helmiä, viljellään mielestäni liian vähän. Nopeus tekee paketista meikäläiselle liian tukkoisen, mutta uskon, että silkan mätön ystävistä tämä seikka on vain plussaa, sillä tällä tavoin platta on todellakin erittäin raskas kokemus. Toki paahtaminen ja hidas vääntö lyövät myös paikka paikoin onnistuneesti kättä, kuten levyn nimikkokipaleessa ja Her Unsober Waysissä.

Uusintajulkaisulla on myös mukana yhtyeen ensimmäinen mini-CD, A String Of Lies, joka sisältää levyltäkin löytyvän Sewn Mouth Secretsin lisäksi kaksi muuta kipaletta.

Soundit ovat levyllä kohdillaan, kuten myös soitto, joka on kautta linjan erittäin tarkkaa, mutta elävää. Vokalisointi on juuri niin murhaavaa ja raastavaa kuin odottaa saattaa, ja saattelee ahdistuksen onnistuneesti itsemurhan porteille.

Soilent Green ei leiki. Ei hetkeäkään. Tämä on todettava vielä lopuksikin ja sanottava, että levy puolustaa, vielä tänäkin päivänä, paikkaansa kimurantin, hämärämmän grindin historiankirjoissa sangen onnistuneesti. Erikoismainnan ansaitsevat levyn kannet, jotka ovat yhtyeellä olleet kautta linjan upeita, eikä tämäkään paketti tee asiaan poikkeusta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-09
Arvostelija : Olli Ripatti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.