Weeping Willows – Singles Again

Weeping Willows, nuo tummanpuhuvat draaman taitajat länsinaapuristamme, ovat taivaltaneet reilut kymmenen vuotta siipi maassa ja sydänveret rinnuksilla. Tunteikkaan miehen melankoliaa he ovat tarjonneet neljän täyspitkällisen verran. On melkoisen hämmentävää, että herrojen säveltaide on ollut lohtunamme vasta kymmenisen vuotta, sillä heidän musiikkinsa ammentaa kaikesta muusta kuin nykyhetken popkulttuurista. Ruotsalaiskuusikko on aina onnistunut vangitsemaan tuotoksilleen nostalgisen ja ajattoman tunteen. Nämä biisit olisivat voineet lumota yksinäisiä kulkijoita savuisissa kapakoissa jo neljäkymmentä vuotta takaperin, mutta silti ne ovat löytäneet nykyhetkessäkin paikkansa monenkirjavan kannattajakuntansa levylautasilta.

Neljällä albumillaan Weeping Willows on ehtinyt kokeilemaan monen luonteista ilmaisua. Broken Promise Land -debyytin puhaltimilla ja jousilla höystetty elokuvallinen tunnelmointi vei yhtyeen jopa ison profiilin keikalle Cannesiin. Ensilevynsä julkaisseita kavereita oli taputtelemassa selkään itse Martin Scorcese ruotsalaislehdistön hehkuttaessa levyä parhaaksi skandinaavidebyytiksi ikinä. Hitusen riisutumpaan ilmaisuun luottanut Endless Night poiki True to You -megahitin, joka varmisti upealle kokonaisuudelle mukavat myyntiluvut. Depeche Moden, The Smithsin ja The Curen fiiliksissä poikennutta Into the Lightia yleisö osasi jo odottaa, ja albumilla oli edeltäjänsä kaltaisesti ison kaliiperin radioässä, diskopoljentoon sovitettu Touch Me, johon Willows ehkä useimmin assosioidaankin. Itselleni Into The Lightin massiivinen tuotantojälki sekä uutta ja nostalgista naittavat sävellykset tuntuvat yhtyeen levyistä läheisimmiltä. Viimeisin Presence-albumi päätteli kriitikoiden ja bändin välistä, kymmenvuotiseksi venynyttä kuherruskuukautta. Kaupallisestikaan se ei menestynyt entiseen malliin, mutta rokimmin soineelta albumilta löytyy toki hetkensä.

Singlevalinnat eivät sinänsä ole olleet mitenkään yllätyksellisiä, vaan ilmeisimmät hitit ovat päätyneet pikkukiekoiksi. Siinä mielessä Singles Again -kokoelman sisältö väläyttää oivasti sekstetin kykyä yhdistää popmainen kepeys silkkaan patetiaan. Kokoelman bonuskiekolta löytyvillä b-puolilla ja harvinaisemmilla tarjokeilla Weeping Willows tyylittelee fiftarimeiningeissä korniuden rajamailla, mutta esittelee myös hieman vapautuneempaa puoltaan. Etenkin hilpeä doo-wop -näkemys Stairs-biisin lyijynraskaasta pohdinnasta on aika hulvatonta kuultavaa. Remix-tarjonta puolestaan on tämänkin kokoelman kohdalla väkinäisen oloista täytemateriaalia.

Selkäpiitä kutkuttelevat helmet, kuten Pet Shop Boysin It’s a Sinia katkeransuloisesti mukaileva Stairs tai uljaaksi vuodatukseksi yltyvä While I’m Still Strong, miltei opettavat nauttimaan murheen murtavasta voimasta. Ne muistuttavat, kuinka vaivatonta Weeping Willowsiin onkaan rakastua kerta toisensa jälkeen. Vain antaakseen näiden mestarien viedä vieläkin syvemmälle kaihon syövereihin, täysin vapaaehtoisesti. Silkkaa herkkua.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-02-05
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.