Levyarvostelut

Shout Out Louds – Howl Howl Gaff Gaff

Tässäpä jälleen yksi mainio ruotsalainen popbändi. Tukholmalaista Shout Out Loudsia ei ainakaan voi epäillä siitä, etteikö se olisi tosissaan musiikkinsa kanssa: yhtyeen nettisivujen mukaan viisikko soitti vuonna 2005 käsittämättömät 150 keikkaa. Suomeen tyypit eivät kuitenkaan viitsineet tulla, tosin Ruotsissakin noista keikoista soitettiin vain yksi. Bändin tähtäin taitaa olla vahvasti suunnattu angloamerikkalaisille markkinoille.

Debyyttialbumi Howl Howl Gaff Gaff julkaistiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2003 ja huolittiin viime vuoden lopulla maailmanlaajuiseen levitykseen EMI:n kautta. Samalla noin puolet alkuperäisen albumin biiseistä vaihdettiin tuoreempiin ralleihin. Nauhoitukset ovat peräisin useista eri studiosessioista vuosilta 2002-2004, mutta levyä kuunnellessa ajallisia hyppäyksiä ei juuri huomaa. Jonkinlainen yhtenäinen tunnelma albumilta silti puuttuu.

Mitään erityisen omaperäistä bändi ei edes yritä tarjota – Shout Out Louds on vetänyt ruksinsa tiukasti kohtaan yksinkertaiset ja pelkistetyt popkappaleet. Ja mikäs siinä on poppaillessa kun tarttuvien biisien tehtailu onnistuu hienosti. Kevyt autotallipop ja alt.kantri-henkinen kitarointi kulkevat käsi kädessä rosoisten syntikoiden ja vaikeroivan laulun kanssa. Jos tyylilajia yrittäisi määritellä kotimaisten popparien avulla, voisi Shout Out Loudsin sijoittaa jonnekin Harry Hunksin ja Tigerbombsin välimaastoon.

Laulaja Adam Olenius ulisee lähinnä parisuhteen tienhaarakohdista, ja kyllähän sellainen tuppaa kyynelkanavia kutkuttamaan, jos oikeaan aikaan laittaa levyn soimaan. Mihinkään kuluneimpiin vuodatuksiin ei onneksi sorruta, vaan tukholmalainen tyylitaju toimii tässäkin asiassa. Muutamissa kappaleissa paatosta alleviivataan vähäeleisillä jousisovituksilla, toisissa taas mellotron-kilkutuksilla ja puhaltimilla. Vaihtelevasta taustatuesta riippumatta bändin oma, ilmava soitanto pysyy aina pääosassa.

Esikoispitkäsoitollaan yhtye osuu kolmeen otteeseen napakymppiin. Very Loud, 100 Degrees ja Seagull iskevät juuri oikeassa paikassa niin kiihkeällä tunneryöpyllä, että sinkkuarvostelussa lävähtäisi viisi pistettä. Jostain syystä mainitut kolme biisiä kuulostavat jo valmiiksi kovin tutuilta, kuin ne olisivat soineet joissain auto- tai viihde-elektroniikkamainoksissa. Kun yritin googlettaa asiaa, löysin vain toisen levyarvostelijan, jonka mielestä Shout Out Louds tekee aivan automainosmusiikin kuuloista kamaa. Hämärää! Lisätietoja asiasta otetaan vastaan.

Mainoksiin sopivia tai ei, näiden huippuhetkien ansiosta odotukset bändin jo työn alla olevaa kakkosalbumia kohtaan nousevat kohtuullisen korkeiksi. Toivottavasti tulemme silloin (ilmoituksen mukaan loppuvuodesta 2006) kuulemaan myös Howlia Howlia ehyemmän albumikokonaisuuden.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-01-13
Arvostelija : Risto Mikkonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Comments

One response to “Levyarvostelut”

  1. […] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.