Master P – The Best Of Master P

Vuonna 2005 Master P on epäsuorasti ajankohtainen kahdestakin syystä. Hänen kotikaupunkinsa New Orleans jäi kesällä vedenpaisumuksen alle, ja nosti amerikkalaisen mustan musiikin alkupisteen kerrankin pitkäksi aikaa julkisen kiinnostuksen kohteeksi, tosin hyvin traagisella alavireellä. Tänä vuonna on nähty myös huimaava suosion kasvu Yhdysvaltojen eteläosista tulevan hiphopin suhteen, ja käsittelyssä oleva kokoelmalevy muistuttaa, että jo vuodesta 1996 eteenpäin Percy Millerin aka Master P:n bounce-rytmit rynnivät täysin estelemättömällä voimalla myyntilistojen kärkeen ympäri maata. Kaikki tämä tapahtui häikäilemättömästi ilman nöyryyden häivääkään, köyhyydestä ja epätoivosta kumpuavan, anteeksipyytelemättömän mustan kapitalismin hengessä.

Master P:tä ja hänen No Limit-levy-yhtiötään voidaan pitää 50 Centin ja monien muiden katu-uskottavalla habituksella menestystä saavuttaneiden räppäreiden edelläkävijänä, joka kaupallisti lopullisesti bling blingillä koristellun thug-imagon, välinpitämättömyydellä ja kovuudella vuoratun katuhahmon, joka ei pelkää aseisiin tarttumista raivatakseen tieltä esteet, jotka seisovat hänen sekä porealtaan, timanttien, shamppanjan ja vähäpukeisten naisten välissä. Biiseillään mies esitteli maailmalle Silkk The Shockerin ja Mystikalin kaltaisia New Orleans -räppäreitä, ja nappasipa hän 90-luvun loppupuolella No Limitin -riveihin itsensä Snoop Doggin muutaman levyn pituiselle tuokiolle urallaan.

Kokoelman perusteella Master P:n äänteelliseksi tavaramerkiksi muodostuu erikoinen vähämielisen kuuloinen ölinä, jonka kunniaksi mies teki jopa biisin nimeltä Make ’Em Say Ugh. Muuten aihepiiri liikkuu turvallisesti huumekaupan, bilettämisen ja katuelämän kuvauksissa. Osa levystä on klubibiisejä, joiden ehdoton huippu on Bounce Dat Azz, jossa tiivistetään hyvin ytimekkäästi New Orleans -bouncen kevytmielinen “vitutväliä”-bailuasenne. Mutta kuten kaikista ihmisistä, myös Master P:stä paljastuu kokoelman loppupuolella mietiskelevämpi ja syvällisempi taso, josta biisien If I Could Change ja Is There A Heaven 4 A Gangsta? nimet kertovat hyvin paljon.

Vuoteen 1999 kestäneellä askelluksellaan valokeilassa Master P sai kolmella levyllään aikaiseksi hyvin epätasaisen tuotannon, mutta hänen vaikutuksensa siihen millaisessa paketissa hiphop tällä hetkellä tarjoillaan yleisölle lienee kiistaton. Hän ei tyytynyt vain matkimaan itä-länsirannikon tyylejä, vaan runttasi paikallisen soundinsa keskelle amerikkalaista viihdeteollisuutta kuin valtavilla timanteilla koristellun kiväärinpistimen ja jätti sen törröttämään siihen, vuollen amerikkalaisen unelman haavasta valuvaa kultaa ja naureskellen koko matkan aidattuun palatsiinsa asti.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-21
Arvostelija : Markus Karlqvist

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.