Lambs – With Every Bullet So Far

Voiherramunjee! Tässä pultti ja mutteri yhdistyy, tiukalle kiertyykin, kun torniolaisen Lambsin kolmikko lenkkiä vääntää. Trion neljännellä kiekolla With Every Bullet So Far veistellään niin kovalla tahdilla, että metallilastuja sinkoilee. Jos tässä arvostelussa esiintyy näppäilyvirheitä, johtuu se vain siitä, että kuuntelen levyä samalla, minkä vuoksi sormeni puristautuvat väkisin nyrkkiin aika ajoin.

Nippanappa yli puolituntinen, kymmenen luodin ase starttaa väkevästi Disappointment Way Of Life -hitillä, joka yhdistelee vauhtisokeaa riffittelyä tarttuvaan huutokertsiin. Sama tahti jatkuu levyn alkupuolen muissakin biiseissä. Nelosraita Doing It hidastaa tahtia, mutta kasvattaa iskun voimaa. Tätä kun pääsisi luukuttaa autossa raitilla, luu ulkona, olisi kylän kukkulan kuningas, kesä tulisi takaisin, koskaan ei sataisi, bensa olisi halpaa enkä vanhenisi ikinä enää.

Nimibiisi jatkaa samaa hieman hillitympää tahtia, kunnes Out From The Promised Land laittaa vauhtivaihteen päälle uudelleen. Loppulevyn menorallit ovat hieman keposempia tekeleitä kuin alkulevyn tapporallit. Liekö ongelma siinä, että Lambsin hengästyttävä metallinen triorokki alkaisi jo puuduttaa korvaa – selvää on, että loppupuolella plattaa ei selkeitä voimariffejä enää jaella niin tiheään, meno on enemmän rokimpaa. En sano, että taso tippuisi, tahti vain muuttuu.

Jos tulee ikävä Peer Güntiä tai pelkäät, että Motörheadinkin on joskus pakko hyytyä – tai et vaan yksinkertaisesti saa tarpeeksi korkeaoktaanisesta rokkimetallista – niin Lambsin uutukainen auttaa taatusti noihin vaivoihin. Tässä on levy, jonka avainsanoja ovat ärräpäät: rokki, rehellisyys, ryhti ja raskasmetalli.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-10
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.