Laivue – Skeleton

Jyväskyläläiskvartetti Laivue on uusi tulokas Suomen vaihtoehtorock-rintamalla, ja erittäin tervetullut sellainen. En muista kuulleeni toista yhtyettä, jonka ilmaisu venyy näin luonnollisesti heleästä indiepoppailusta ja hypnoottisesta post/krautrock-ryöpytyksestä aina ärhäkämpään punk-roiskeeseen. Instrumentaalipuolella seikkaillaan jossakin Sonic Youthin ja Circlen välimaastossa, mutta Leevi Wuolion rauhallisen vaatimaton laulumantra on pikemminkin jonkinlainen Tommi Liimatta/ Samae Koskinen -hybridi.

Laivueen demolevy on todella kovatasoista materiaalia. Levyn neljä raitaa ovat kelpo esityksiä kaikki, tosin puolitoistaminuuttinen ”Kostajat goes punk” -tyylinen loppurevitys, Sulava mehiläinen, kuulostaa hieman hätäiseltä kolmen harkitusti kehittyvän kappaleen jälkeen. Toisessa ääripäässä kymmenminuuttinen jumitusjami Vallan! aikaansaa mukavan transsimaisen fiiliksen, johon välillä heitetään tuimempaa rokkausta. En tiedä johtuuko se kappaleen symmetrisyyteen taipuvasta rakenteesta, mutta jokin tuntuu kahlitsevan bändin soittoa. Hyvänkuuloista se näinkin on, mutta vielä on yhtyeellä matkaa luonnonvoimat haastavaan soittodynamiikkaan ja hetimiten tunnistettavaan, persoonalliseen äänimaailmaan.

Yhtyeen vahvinta ja ominta osaamista edustavat demon kaksi ensimmäistä kappaletta, joissa periamerikkalainen indiesoundi kohtaa suomenkielisen tunnelmakaihon. Näistä ehein ja melodisesti oivaltavin on Odottamaton vastoinkäyminen, joka on kaikin puolin onnistunut sävellys. Ainoana pienenä miinuksena on välillä liiankin aneemisesti jankkaava laulu, mutta tämän seikan luulisi kehittyvän ajan myötä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-21
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.