Nerds, The – A Black Star Burning Trails To Nowhere

Välimeren rannoilta puskee näemmä kaikenlaisen Nova-kuonan ja hämärän progen lisäksi myös varsin ronskilla asenteella varustettua hard rockia. The Nerds ei nimestään huolimatta tyydy virtuaaliseen sodankäyntiin: saapasmaan nördellöt vetelevät Bud Spencerin ja Terence Hillin hengessä kuulijaa oikein urakalla turpaan.

Ilkeämielinen ja asennetta pursuava rock on siis homman nimi. “Kekseliäiden” taiteilijanimien taakse kätkeytyvä kvartetti tarjoilee toisella täyspitkällään kymmenen kappaletta hieman reilussa puolessa tunnissa. Jos minä olisin maailman diktaattori, olisin kenties karsinut joukosta pois vielä yhden tai kaksi kappaletta, jolloin materiaalin samankaltaisuus ei ehtisi häiritä.

Nykyisellään A Black Star Burning Trails to Nowhere nimittäin meinaa käydä pikkuisen puuduttavaksi kuuntelukokemukseksi kaikesta asenteesta huolimatta. Eritoten nimeä The Boss tottelevan vokalistin ulosanti on harmillisen monotonista. Olisin kaivannut hieman räväkämpää laulutyyliä. Jos kerran soitetaan ilkeää rokkia, silloin kanssa huudetaan hinaajan lailla.

Levyn alkupää potkii mukavasti. Ässä lyödään pöytään heti avauskappaleella Cry Havoc. Turkasen rouhevia riffejä ja hyvä meininki. Muutama kappale mennään rock-temmolla, kunnes viidentenä starttaava Eye For an Eye lyö löylyä punkin puolelle. Pari seuraavaa rallia ovat hivenen heikompia, mutta kahdeksantena vuoron saava Harder Than Life korjaa tilanteen. Loppulevy on jälleen hieman alkua heikompi, mutta asenne kantaa tällä kertaa.

Kuten asenne-sanan pöyristyttävästä liikakäytöstä saattaa päätellä, löytyy yhtyeen musisoinnille varsin selkeä vertauskohta Brittein saarilta. Ainakin itselleni tuli hyvin elävästi mieleen eräskin Moottöripää ja muuan Lemmy Kilmister. Lyriikat onnistuvat hymyilyttämään, sen verran on kieli ollut poskessa niitä väännettäessä. Eritoten Satan’s Rise naurattaa irvistellen mainiosti infernaalisen kuvaston suuntaan.

Ei tässä nyt todellakaan pyörää olla uudelleen keksimässä, mutta joskus ei tarvitsekaan. Black Star on vallan mallikas levy kuunneltavaksi silloin tällöin, pieninä annoksina. Jos haluat rokkisi uhoavalla asenteella ja kieroutuneella huumorilla sekä rouheilla basso- ja kitarariffeillä ja -sooloilla, ei muuta kuin valuuttaa kiertoon. We were born in fire and brimstone!

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-01-24
Arvostelija : Juho Leppänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.