Animus Herilis – Recipere Ferum

Kyllä nyt ollaan niin nekroa, että nuppia huimaa, ainakin minulla. Nämä ranskalaiset ovat kuitenkin hyvin kylmäpäistä porukkaa, julistavathan he sentään kristinuskon olevan vähintäänkin paheksuttava asia ja kaikkien tulisi välttää aivopesua, mieluiten tietysti kaikenlaista muutakin puhdistautumista.. Levyä kuunnellessa hiipii kuitenkin pakostakin mieleen ajatus, että on tainnut herrojen ajukoppiin päästä liikaakin pakkasta, sellaista huttua on tullut rimalle rykäistyä. Eivät ne helvetinliekit taida loppupeleissä kovin paljon lämmittääkään.

True Blackmetal on siis kyseessä. Kahdeksan kappaletta, joista noin neljä ensimmäistä jaksaa kuunnella putkeen, jos on sopivan mustanpuhuvalla tuulella. Muuten ei tahdo jaksaa edes nostaa levyä soittimeen. Perusasiat ovat kyllä asennetta myöten kunnossa, soitto kulkee mukavasti ja kaikkea mutta kun Ei niin Ei. Todellinen ikiöinen pahuus ja grimness jäävät näillä eväillä auttamattoman kauas. Äänimaailma nyt ei ole aivan huttua, vaan sopivan likaisilla tassuilla väsättyä, mutta kun ei sekään pelasta taivaspaikalta. Laulu ei raikaa, mikä osaltaan johtuu sen miksaamisesta kaikkien muiden suhisevien ja särisevien kerrosten alle, osaltaan taas onnettomasta äänenkäytöstä.

Ideoitahan tietysti olisi maasta taivaaseen, mutta niitä ei ole saatu työstettyä aivan loppuun asti. Jos kaikki biisit painellaan läpi samalla temmolla sahaten samoja evilriffejä samoihin kohtiin samalla irvistyksellä saman rumpukompin jauhaessa takaraivossa, ei ainakaan minun mielenkiintoani pystytä herättämään. Saatekirjeessä mainitaan, että musta taide ei vaadi uudistumista vaan vilpittömyyttä ja rehellisyyttä. Siispä olen vilpittömästi sitä mieltä, että soittimeeni vaihtuu Animus Heriliksen tilalle varsin nopeasti esimerkiksi Emperoria, ne pojat kun onnistuivat sotkemaan samaan keittoon sekä uudistumisen, että rehellisyyden. Taikka Darkthronea, sitä rehellisempää runttausta kun on vaikea löytää. Kaiken lisäksi se on musiikkia, jota kuuntelee mielellään.

Jos pidät rennon rempseästä ja kylmääkin kylmemmästä blackmetalista, älä lähde Ranskaan asti oppia hakemaan vaan pysy suosiolla pohjoismaisesssa tarjonnassa. Tuhannen ja yhden kerran paremmin hoitavat suomalaiset toisinajattelijat asiansa ja tulet varmasti saamaan sen mitä ansaitset. Kyllä meillä on aina osattu paha esiin manata, vaan toisin on valitettavasti Ranskanmaalla. Loppukaneettina täytyy kuitenkin mainita, että Recipere Ferum on vasta yhtyeen debyyttitäyspitkä. Itse herra Perkelekin vain paranee vanhetessaan, toivottavasti näin tekee myös Animus Herilis. Meillä on aikaa odottaa, pimeään loppuun saakka.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-10
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.