Ephel Duath – Pain Necessary To Know

Mainittakoon heti alkuun, että tätä tuotosta ei hirveästi napannut kuunnella, koska levyn promoversio oli hajotettu 99 raitaan, jolloin tietokoneella kuunnellessa tuli noin puolen minuutin välein pieni tauko kappaleessa. Niinkuin se ei riittäisi, että yhtyeen tekniset jazzmetal-kappaleet muutenkin aukeavat hiton hitaasti. Onneksi kannettavassa CD-soittimessani ei ollut tätä rajoitetta, mutta eipä se hirveästi lohduta, kun joutuu napeilla kuuntelemaan.

En yhtyeen aiempaa materiaalia ole kovinkaan paljon kuunnellut muuta kuin videobiisien verran, ja niiden perusteella on kappaleisiin tullut huomattavasti paljon enemmän jazz-vaikutteita. Silloin kun yhtye ei fiilistele, vaan runttaa soittimia eläimen raivoilla, on ensimmäinen miellekuva Dillinger Escape Planissa. Teknistä, tarkkaa ja erittäin vihaista metallia.

Koska levy on jo muutenkin valmiiksi raskasta kuunneltavaa, ei se haittaa, että kappaleet on jaettu 99 raitaan. Tämä levy ei koostu erillisistä teoksista kuten metallilevyt yleensä, vaan tämä on pikemminkin 40-minuuttinen jazzin ja metallin risteytyseepos. Sekään ei olisi suuremmin häirinnyt, vaikka kappaleet olisi yhdistetty yhdeksi raidaksi, koska levy rullaa lähes saumattomasti ja tasaisesti, joilloin sen pystyy kuuntelemaan putkeen ilman, että huomaa, koska biisit vaihtuvat — aivan kuten Fantomasin parin vuoden takainen yksiraitainen Delirium Cordia. Ei oopperaankaan mennä ainoastaan sen takia, että kuulee, kun se läski akka laulaa siellä lopussa, vaan haluat varmasti kuulla kokonaisuuden, kun olet 70 euroa maksanut oopperalipuista.

Toisaalta, kuka haluaa mennä katsomaan Sound of Musicin 30 kertaa? En minä ainakaan.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-02
Arvostelija : Anssi Tenhunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.