Dimmu Borgir – Stormblåst

Ennen lopullista läpimurtoaan, liki vuosikymmen sitten, suuren yleisön black metal –suosikki Dimmu Borgir julkaisi levyn nimeltä Stormblåst, joka eittämättä edustaa aikansa kärkipäätä melodisen tunnelmablackin saralla. Stormblåst ei kuitenkaan saanut kaikkea ansaitsemaansa huomiota, ja nyt levy onkin äänitetty kokonaan uudestaan, joskin taiteellisia ambitioita suurempia kannustimia lienevät olleet yhtyeen jäsenten varainhankinnalliset kysymykset. Ennakko-odotukseni tätä julkaisua kohtaan olivat kovin ristiriitaiset. Myönnettäköön, että alkuperäisversion soundimaailma on paikoin hieman liian sottainen, mutta hajoaako levyn hauras tunnelma, kun tuotantoa lihotetaan ja kiillotetaan? Toisaalta idea on mielenkiintoinen ja osoittaa kunnioitettavaa suhtautumista vanhempaa materiaalia kohtaan.

Ensireaktio levyä kohtaan oli kaikesta huolimatta positiivinen: olin unohtanut, kuinka hienoja biisejä Stormblåst sisälsikään. Vahvatunnelmalliset, ellei jopa kauniit kappaleet kuten Allt Lys Er Svunnet Hen ja Stormblåst muistuttavat siitä, miksi suurin osa nykypäivänä julkaistavasta meloblackista tuntuu niin yhdentekevältä. Valitettavasti uuden vuosituhannen kiroukset tulevat ilmi myös negatiivisessa mielessä, sillä vaikka hyökkäävämmät osuudet ovat saaneet soundimaailman päivityksen myötä lisää ryhtiä, kuulostaa levy pääsääntöisesti kliiniseltä ja hengettömältä. Alkuperäisversion hatarat rumpusoundit ovat nykyteknologian ja rumpaliguru Hellhammerin kiistellyn näkemyksen myötä saaneet täysin uuden ilmeen, mutta vaikka konemainen rumputuli sopii mielestäni mainiosti esimerkiksi Dimmun edelliselle täyspitkälle, tuntuu se Stormblåstilla väärältä levyltä kaapatulta.

Promolevyn kappaleet häivytetään ikävästi kaukaisuuteen kesken kaiken, mutta ironisesti se ei tällä kertaa haittaa niinkään paljoa, sillä onhan nämä sävelet kuultu jo aikaisemmin, lukemattomia kertoja! Porkkanaksi vanhoille faneille levyn myyntiversio sisältää DVD:n sekä kaksi ennen julkaisematonta bonuskappaletta, joista toinen suodaan myös arvostelijoille, ilmeisesti jopa kokonaisuudessaan. Kyseessä on perushyvä dimmuralli, joka kuitenkin kalpenee levyn hienoimpien hetkien rinnalla, eikä siten onnistu ratkaisevasti parantamaan levystä välittyvää yleiskuvaa.

Stormblåstin uuden version objektiivinen arviointi on vaikeaa. Kappaleisiin on vaikea suhtautua, kun ne eivät tuttuudestaan huolimatta kuulosta siltä miltä pitäisi. Jos alkuperäisversio on mennyt ohi, suosittelisin ensin siihen tutustumista, ellei sitten vaadi kuuntelemaltaan musiikilta ehdottoman kirkkaita soundeja. Kovimmat dimmufanit joutuvat hankkimaan levyn jo bonussälän takia, joskin hieman epäilen, että kukaan heistä viitsi tätä arviota loppuun asti lukea.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-08
Arvostelija : Mika Koskela

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.