Dandy Warhols – Odditorium Or Warlords Of Mars

Bill “Cold Case Files” Kurtis avaa Odditorium or Warlords of Marsin lyhyellä Colder than the Coldest Winter was Coldiksi nimetyllä introraidalla, jossa Dandyt esitellään uuden rock’n’rolliksi kutsutun musiikin oraakkeleina. Aikakone on heittänyt Taylor-Taylorin ja kumppanit rockmusiikin syntyaikaan 50-luvulle. Kurtisin parodisen alustuksen mukaan mm. Gene Vincent, Elvis Presley ja B.B. King imevät vaikutteita tästä uudesta Warhol-soundiksi kutsutusta suuntauksesta. Mielikuvitusta absurdilla tavalla kiihottava intro päättyy bändin nokkamiehen Courtney Taylor-Taylorin siteeraukseen ”I know it’s only Rock’n’Roll, but I think I like it.” ja Kurtisin lopetussanoihin ”I’m Bill Kurtis and you’re listening to a piece of history.”

Taylor-Taylorin ja Gregg Williamsin tuottama psykedeliapläjäys on virkistävä tuttavuus näinä tuottoa maksimoivien ja riskiä karttavien musiikkimarkkinoiden aikakautena. Odditorium or Warlords of Mars on nimeään myöten outo levy. Onko erikoisuutta tavoiteltu tietoisesti vai onko Dandyjen maailma vain keskivertoa tajunnanvirtaisempi? Oli miten oli, levy vaatii keskittymistä ja useita kuuntelukertoja ennen lopullisen mielikuvan muodostamista. Kokonaisuudesta tulee ensimmäisenä mieleen Pink Floydin varhaistuotanto ja The Soft Machine psykedeelisimmillään. Toisaalta kaiken hörhöilyn sekaan on eksytetty muutama perinteisemmin soiva pop-kappale.

Musiikillisen annin avaa yhdeksänminuuttiseksi äityvä Love is the New Feel Awful. Ylipitkäksi venytetty kappale pirstoituu lopussa kokeelliseksi äänimaalailuksi, joka feidautuu soitin soittimelta takaisin avaruuteen. Samoilla linjoilla jatkaa liki kahdeksan minuuttinen Easy. Levyn helpommin lähestyttävää antia edustavat Holding Me Up ja Every One is Totally Insane, joista jälkimmäinen on mukava beatlesmäinen lönköttely.

Odditorium or Warlords of Marsilta ei löydy yhtään Not if You Were the Last Junkie on Earthin tai Bohemian Like Youn kaltaista täysosumaa, mutta kiehtovana psykedelia-pastissina levy toimii mainiosti. Levyn jokainen kappale on tungettu täyteen hälyääniä ja sovitukselliset ratkaisut ovat välillä kaikessa kokeellisuudessaan kyseenalaisia. Efektoitu laulu on sijoitettu taka-alalle, eikä teksteistä tahdo saada millään selvää. Soundiltaan The Dandy Warhols on uudistunut jälleen kerran. Uudistumiskyky ja yllätyksellisyys tekeekin bändistä mielenkiintoisen ja seuraamisen arvoisen.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-08
Arvostelija : Hog Hansson

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.