Maroon 5 – Live Friday The 13th
Maroon 5 joutui yrittämään kahdesti ennen varsinaista läpimurtoaan, ainakin mitä Euroopan menestykseen tulee. Sen Harder To Breathe -niminen single julkaistiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2002. Levy-yhtiö aisti kuitenkin peräänantamattoman sitkeyden päässä kultaa. 17 kuukautta myöhemmin debyyttialbumi Songs About Jane ja sen edellä mainittu single julkaistiin uudelleen. Tuloksena moninkertaista platinaa maailmalla, ja pienoinen menestys myös Euroopassa.
Tämä Santa Barbara Bowlissa nauhoitettu live edustaa jossakin mielessä yhtyettä parhaimmillaan. Sen persoonallisuus, intimiteetti, herkkyys ja rullaavuus tuntuvat korostuvan keikkatilanteessa. Itsekin yhtyeen livenä nähneenä pystyin helposti aistimaan sen jännitteen, joka yhtyeen ja yleisön välillä vallitsee. Luonnollisesti vielä suuremmalla potentiaalierolla rapakon tuolla puolella kuin mitä vanhalla mantereella. Biiseissä ei ole mitään vikaa, soundissa ei ole mitään vikaa, eikä soitossakaan moittimiselle jää sijaa. Ainoana epäkohtana albumilla on yleisö. Onhan se totta, että yhtyeen vokalisti Adam Levine omaa rokkitähdeltä vaadittavaa karismaa ja seksikkyyttä huomattavan paljon, myös muissa avuissa kuin musikaalisissa. Juuri tuo kyseinen seikka tekee levystä hankalan kuunneltavan.
Yltiöpäinen kirkuminen tuo mieleen pikemminkin Antti Tuiskun konsertin, jossa nipin napin puberteetin kynnyksellä olevat tiinat kiljuvat keuhkojaan pihalle. Mikäli yleisö olisi onnistuttu feidaamaan edes siedettävälle tasolle, niin käsissä olisi erinomainen live. Ai niin, onhan siellä vielä yksi puute, Saksassa soitettu Highway To Hell olisi kernaasti sopinut narulle tälläkin keikalla. Toisin mukana on versiointi rokkikuninaista, siis Oasis versioimassa Gary Glitteriä eli Hello.
Kappaleista nousevat erityisesti esille singlenä päivänvalon nähneet kappaleet. Yhtye soljuu hennosti funkahtavan rokin ja sielukkaan popin välimaastossa. Jokaisella kappaleella on tarjottavaa omalla sarallaan, eikä ainakaan singlenä julkaistuissa raidoissa ole ensimmäistäkään elementtiä, joka niistä saisi huonon tai edes kohtalaisen. Kappaleet ovat tulkitsijansa näköisä, tai tässä tapauksessa koko yhtyeen näköisiä, herttaisia, raivokkaita ja lempeitä. Varsinkin This Love on kappale, jolla varsinainen pankki räjähti aikanaan. Nyt kyseinen ralli soitetaan osittain jamittelemalla läpi, samalla siihen on saatu annos groovea lisättyä. Myös Harder To Breathe toimii aavistuksen levytettyä versiota rankempana. Shiver ja mukavilla koskettimilla varustettu hentoinen Must Get Out ovat kappaleita, jotka lähentelevät täydellisyyttä. Samalla ne tosin pitävät sisällään sen vaaran, että luisuminen siirapin puolelle on kohtalokkain seurauksin vain hiuskarvan päässä.
Keikka on tällä paketilla audio-visuaalisena pakettina, mutta itse kuitenkin saan levystä ja yhtyeestä enemmän irti pelkästään kuuntelemalla. Siihen on oikeastaan kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että visuaalinen puoli vaati enemmän keskittymistä ja aikaa, sillä tuntuu hölmöltä laittaa DVD pyörimään näköradiosta vain siivouksen taustamusiikiksi. Toinen syy on se, että en välttämättä ole kovinkaan innostunut katselemaan näitä seksisymboleita toiminnassa kovinkaan pitkään.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-02-03
Arvostelija : Jarno Leivo
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.