Vihaliha / Halogeeni – Grindwank

Jos asiaa miettii ikävuosien kannalta, grindcoren huipulle pääsemiseksi pitää varttua kypsään miehen ikään. Virkkalalaisen Vihalihan jäsenet ovat samanikäisiä kuin Napalm Deathin alkupään tuotanto, joten ikärasistiselta kannalta on mielenkiintoista herkistellä korvia ja tarkkailla miten poikain lanseeraama grindustrial soljuu tällä split-julkaisulla.

Voin rehellisesti sanoa olleeni pettynyt, kun huomasin että Vihalihan osuus tältä split-julkaisulta on vähintäänkin niukka. Neljä biisiä kestävät yhteensä minuutin ja yksitoista sekuntia, lyhimmän ollessa juuri ja juuri kaksi sekuntia. Move I on kylmänkolkko pyrähdys groovahtavaa grindia, jossa on jopa häivähdys melodiaa. Move II:n vajaa puoliminuutinen muodostuu lähes täysin efektoidusta introsta, jota seuraa tiivis purkaus. Move III kestää yhtä kauan kuin tämän lauseen lukeminen. Viimeinen Vihalihan kappale, yhdeksänsekuntinen Move IV ennättää alkaa humoristisella hääbändiriffillä, jatkua tanssittavalla mättämisellä ja päättyä blastbeatiin.

Aiemmilla julkaisuillaan Vihaliha on käyttänyt myös konerumpuja, nyt tahdin takoo ihmislihas. Aiemmat julkaisut ovat saaneet myös varsin värikkäitä arvosteluja, joiden keskiarvo sijoittuu jonnekin ykkösen paikkeille oli asteikko sitten mikä tahansa. Mahtaakohan Vihaliha löytänyt nyt itselleen ominaisimman julkaisumitan, sillä minä viihdyin vallan maininiosti reilun minuutin Vihalihan tahdissa.

Splitin toisen puolen muodostaa lohjalainen artisti Halogeeni, joka luottaa täysin koneelliseen ilmaisuun. Tämä split-julkaisu on nuoren artistin ensimmäinen virallisesti julkaistu äänite.

Kaksi biisiä (Move V-VI) muodostavat minimalistella soinnillaan tumman äänimaton, joka on musiikillisesti täydellinen vastakohta Vihalihalle; ajatuksen tasolla yhtyeet muodostavat oman kompromissittoman kokonaisuuden. Näin vajaan kahdeksan minuutin palassa Halogeenin musiikki jaksaa vielä pitää huomion itsessään, mutta laajemmaksi venytettynä kaipaisin musiikkiin lisää yksityiskohtia, sellaisia pieniä hahmoja kulkemaan lohduttomaan ja loputtomaan maisemaan, sellaisia joita jälkimmäisestä kappaleesta voi jo erottaa. Itselleni Halogeenin edustama genre on täysin vieras, joten tästä asiantuntevammin en voi hänen musikkiaan pureskella.

Tämä nimensä mukaisesti masturboinnille omistettu Grindwank-split on kuriositeetti mättömusiikin alalajin alalajin alalajissa. Pituus on niukka, se kertonee tyylitajusta, ja tällaisenaan tämä on toimiva, maailman isoimmalla varauksella suositeltava julkaisu.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-08
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.