Trapt – Someone In Control

Pohjois-kalifornialainen Trapt kuulostaa edelleen niin amerikkalaiselta college-rokilta kuin yksikään yhtye voi vaan kuulostaa. Tosin siinä ei ole mitään hävettävää, sillä biisimateriaali on mukavan tarttuvaa, muttei kuitenkaan aukea ihan sillä ensimmäisellä kuuntelulla. Tuohan on monesti hyvä merkki albumin pidempää rasituskoetta ajatellen. Tämä Don Gilmoren hioma kakkosalbumi on omassa kastissaan, ei nyt ihan enneltaarvattavissa oleva, mutta jotakin sen suuntaista. Jokainen raita kun on valmis soitettavaski KNAC:n ja KROQ:in aalloilla opiskelijoiden iloksi.

Toinen asia, joka yhtyeestä kumpuaa, on sellainen teinikauhuelokuvien soundtrackmaisuus. Voisin kuvitella yhtyeen viihtyvän vaikkapa Scream nelosen soundtrackillä muiden vastaavien yhtyeiden kanssa. Mutta jos kyseinen musiikkityyli miellyttää, niin tämä albumi on omiaan olemaan soundtrack “ameriikanrokille”. Kokonaisuus on aavistuksen eheämpi kuin yhtyeen nimeä kantaneella debyytillä. Ainoastaan sellainen selkeä ykkössinkku, jollainen Headstrong oli, tältä albumilta puuttuu. Melodinen ja raskaalla kertosäkeellä varustettu Disconnected (Out Of Touch) pääsee kuitenkin aika lähelle.

Kappaleet ovat läpi albumin aavistuksen samanoloisia, joten se hieman latistaa koko paketin kovuutta. Pienellä variaatiolla olisi nelonen irronnut komeasti. Mutta ehkä jo kolmannella albumilla sitten. Waiting-nimisessä kappaleessa on aavistus Poets Of The Fall -tyylistä rokkaavaa poljentoa, joka saa kyllä positiivisen mielen. Vaikka yhtye väittää, että rokkiin kuuluu turhautuminen, aggressio ja viha, niin kyllä tällä albumilla kokonaistunnelma on melkoisen leppoisa.

Vokalisti Chris Brown osaa työnsä moitteettomasti, eikä soittokaan kalpene missään vaiheessa. Soundeista nyt puhumattakaan. Kyllähän tässä toisaalta on sellainen raskaan tuotankokoneiston jälki ja panostus kuultavissa kauttaaltaan. Mutta toisaalta, jos luottoa löytyy, niin miksei antaisi palaa silloin kun bensaa on saatavilla. Yhtye ei vanhalla mantereella ole päässyt muutamaa radiosoittokertaa lähemmäs potentiaalista yleisöään, mutta uudella mantereella mennään sitten sitäkin kovempaa, ja mikä ettei. Mukavahan tätä on kuunnella.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-28
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.