New Order – Singles

Tuoreimmilla julkaisuillaan elinvoimaisuutensa todistaneen New Orderin pitkää uraa ei parane moittia ainakaan tasapaksuksi. Useamman metamorfoosin kokenut miehistö on ollut osallisena ja vaikuttajana yhteen jos toiseenkin ilmiöön, mutta aikansa tasalta se ei ole onnistunut tipahtamaan. Varttunutta tilannetajua osoittaa New Orderin ymmärrys myös oman pioneeriaseman hiipumisesta. Mitä pidemmälle yhtye on urallaan tullut, sitä rockimmaksi ja kitaravetoisemmaksi sen klangi on käynyt. Silti tippaakaan taantuneelta kuulostaen.

Ainutlaatuisen Joy Divisionin traaginen loppu olisi vieläkin lohduttomampi tarina, mikäli postpunk–legendan tuhkista ei olisi noussut toista edelläkävijää. Jäljelle jäänyt nelikko ei halunnut heittää hukkaan yhteistä näkemystä futuristisesta rockmusiikista, ja inkarnoitui nopeasti nimellä New Order julkaisten debyyttisinglenään Joy Division –coverin Ceremony. Täten vanha oli sinetöity ja katse siirretty tulevaan.

New Orderin ensisinglet ovat kuin terapeuttista surutyötä Divisionin kohtalon puimiseksi, niin identtiseltä ne kuulostavat kvartetin edellisen bändin tekemisten kanssa. Vasta huume nimeltä ekstaasi, rumpukoneet ja punkrockin liekin hiipuminen antoivat orkesterille aseet yllättää. Vuonna 1982 ilmestyi seiskatuumainen nimeltä Temptation, kiihkeä popvuodatus joka oli huteruudessaankin sympaattisen energinen instant–hitti.

Vuotta myöhemmin bändi tyhjensi pajatson Blue Monday -klassikolla, jonka vaikutusvoimasta aivan kaikki eivät ole vieläkään toipuneet. Tälläkin hetkellä jossain päin maailmaa indieklubi tuntuu menettävän järkensä intron hypnoottisen nakutuksen komentaessa tanssimaan. Blue Monday on edelleen kaikkien aikojen myydyin 12–tuumainen single. New Orderin uran zeniittipiste oli saapunut ja yhtye myös käsitti sen. Se juhli, kiersi, lähti Ibizalle, myi hemmetin paljon levyjä, juhli hieman lisää ja sai osakseen ansaitsemaansa arvostusta. Madchester–buumi ja brittipopin ensiaskeleet olivat pian käsillä, mutta aina popmusiikin uudet keulakuvat muistivat kumartaa julkisesti New Orderin suuntaan.

1990-luvun kuumeisen alun jälkeen luovuus hiipui, yleisön kiinnostus kääntyi grungeen ja alternativerockiin ja New Order jäi paitsioon. Hengästyttävä julkaisutahti hyytyi ja jäsenistö ryhtyi kokeilemaan siipiään erinäisten sivuprojektien parissa. Vuoden 2001 Get Ready -paluu olisi voinut syntyä melkoisten paineiden saattelemana, mutta on edelleen vapautuneisuudessaan upea suoritus. Tämänkin retrospektiivin sisältämät Crystal– ja 60 Miles per Hour -rypistykset yhdistävät tiukan kitarasoundin ilmassa kiitämisen tunnelmaan ehdottoman tyylikkäästi.

New Orderin jäsenillä tulee aina olemaan ansaittu paikka nuoremman ja vanhemman polven popkuluttajien sydämissä, kiitos poikkeuksellisen tasavahvojen julkaisujen ja aidon uudistusmielisyyden. Biisit kuten True Faith tai Touched by the Hand of God koskettivat parikymmentä vuotta sitten, mutta eivät ole menettäneet terävän lämmintä iskevyyttään hiventäkään ajan hampaissa. Mikäli yhtyeen tuotanto ei vielä ole tullut tutuksi, on tämä kokoelma kerrassaan loistava sijoitus.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-16
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.