Sheryl Crow – Wildflower

Heikon C’mon C’mon -albumin ja tekopirteän Soak Up The Sun -kappaleen jälkeen Sheryl Crow tekee vahvan paluun Wildflower-albumilla. Unohtakaa sävelkynänsä hukannut Alanis Morissette ja tutustukaa Crow’n nykytuotantoon.

Neiti Crow matkasi Ranskaan säveltämään kappaleita, koska halusi ottaa etäisyyttä Amerikasta. Sheryl halusi myös todistaa Lance Armstrongin historiallista seitsemättä Tour De France voittoa lähietäisyydeltä. Biisitalkoissa on mukana jälleen Jeff Trutt. Yhtään aliarvioimatta Sherylin taitoa kirjoittaa hienoja pop-sävelmiä, on Jeff kuitenkin avustanut lähes kaikkia albumin avainraitoja.

Sheryl on aina käyttänyt musiikissa country-vaikutteita, tällä kertaa ne ovat kätketty tarkemmin, mutta ovat silti poimittavissa. Yleisesti kappaleita sävyttää melodioita tukevat jousisovitukset ja pienet kitaranokkeluudet. Lähes kokonaan poissa ovat turhat rallatukset ja mitättömät kertosäkeet. Äänellään Sheryl ei enää revittele, vaan lähes kaikki kappaleet päästellään ulos rauhallisen aistillisella äänenpainolla. Muihin artisteihin verrattuna nykylinjauksesta tulee mieleen Carole King ja Aimee Mann.

Kiekon alku ei ole lupaava. Perusraidat I Know Why, Perfect Lie ja singleraita Good Is Good ovat albumin heikoimpia raitoja. Tämän jälkeen päästäänkin asiaan. Changes Are on riisuttu mestariteos, sisältäen pikkukivaa kitarointia ja mielenkiintoisia efektejä. Nimeään oivasti myötäilevä herkkä Wildflower on kuin kaunis kukka metsän siimeksessä. Lifetimes palaa nimettömän kakkosalbumin tunnelmiin. Kertosäe tosin hieman latistaa rennosti liihottavaa kappaletta.

Kenties Sherylin omaa uskoa koetteleva Letter To God jatkaa vahvaa linjaa tyylikkään elettömän kitaroinnin ja komean jousisovituksen kera. Live It Up muistuttaa hiukan ensimmäisen hittiä All I Wanna Do, vahvistettuna aor-kitarasoololla. Herkkä pianovetoinen balladi Always On Your Side kruunaa albumin loppupuolen. Varsinaisesta päätösraidasta Where Has All The Love Gone kappaleesta tulee vahvasti mieleen Liverpoolin ihmenelikko The Beatles. Euroopanpainoksen bonuksena on akustinen Wildflower-versio, joka on entistä riisutumpi versio varsinaisesta albumiraidasta.

Ensimmäisen kuuntelun jälkeen Wildflower vaikutti flopilta. Muutaman kierroksen jälkeen albumin vahvuudet alkavat nousta esille ja kuten aiemmat albumit nousevat runsaan kuuntelun myötä uuteen arvoon. Albumi toimii parhaiten korvalapuilla yön pimeimpinä hetkinä. Ne joille Sheryl Crow on tuttu vain MTV-hittien ansiosta, suosittelen tutustumaan tähän tai itsenimettyyn albumiin ja huomaamaan kuinka hieno artisti Sheryl Crow parhaimmillaan on.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-08
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.