Seether – Karma And Effect

Alkuperältään etelä-afrikkalaisen, nyt kansainvälistyneen Seetherin toinen albumi oli itselläni pienimuotoisen kihelmöivän odotuksen alla singlebiisi Remedyn tarttuvuuden vuoksi. Eräissä arvioissa bändiä on jo ehditty nostaa uudeksi Nirvanaksi, mutta mielelläni unohtaisin nämä vertaukset, lukuunottamatta pienen pientä yhtäläisyyttä herrojen Cobain ja Morgan lauluäänissä. Seetherin soundi on kuitenkin hieman enemmän metallisempi ja mukaan on ympätty myöskin radiorokkisävyjä. Karma and Effect on melko helposti lähestyttävä levy ja sisältää muutaman todella hyvänkin lohkareen, mutta kokonaisuus tahtoo kaatua herrojen noudattamaan ”enemmän on enemmän” –filosofiaan sekä hitaampiin radioballadeihin. Tällaisenaan paketti on hieman liian tukkoon ahdettu.

Levy ensimmäiset kymmenen peliminuuttia käytetään tehokkaasti rokkirullauksen ihmeellisessä maailmassa ja vaikka biisit eivät mitään sävellyksiä merkkipaaluja olekaan, jäävät ne tehokkaasti pääkoppaan junnaamaan. Groovea piisaa ja osaahan Shaun Morgan oikeasti laulaa. Valitettavasti eteen tulee kappaleita, kuten neljäs biisi The Gift, jotka rupeavat haukotuttamaan jo ensi soinnuista lähtien. Nämä niin sanotut balladit eivät ole mukavia hengähdystaukoja, vaan vauhdin jarruttajia ja mielenkiinnon herpaannuttajia, potentiaalia jyrryytykseen, kun Seetherillä on kuitenkin enemmän. Kun löytää soittimestaam ohjelmointitoiminnon, voikin väliinputoajat jättää pois pakettia tylsistyttämästä ja nauttia rennosta räyhähengestä kappaleiden kuten Truthin, World Falls Awayn ja röyhkeän I’m the Onen keikuttaessa sekä ylä- että alapäätä.

Tuotannollisesti albumi on huippuluokkaa ja ihan radioystävälliselle osastolle ei ole kuitenkaan liu’uttu, vaan soundista, erityisesti kitaroista, löytyy sitä tärkeää sieppaavaa särmää ja rosoisuutta, puhumattakaan Morganin äänestä. Tämä levy on hieno viilto kaiken amerikansoundin keskelle ja antaa kuuntelijalle enemmänkin kuin pelkkiä haukotuksia. Vaikka sanat kertovat elämän vaikeuksista, harvemmin sorrutaan itkulinjalle. Sen sijaan annetaan pimeyden valua pois haavoista ja jos ei nyt hymyillä niin ainakin soitosta loistaa tietty tekemisen ilo. Suosittelen tätä levyä kaikille, erityisesti niille, jotka ovat pettyneet radion rokkitarjontaan ja niille, jotka liiaksi ovat uppoutuneet omaan undergroundiuteensa. Tämä levy sisältää sitä kuulua rokkivoimaa ja osoittaa, että yksinkertaisesti tarttuvaa mätkytystä on mahdollista vääntää vielä tänäkin päivänä. Kunpa tämä voima vain olisi päästetty vapaaksi riehumaan ja hengittämään, nyt sen jäädessä ulvoman kostoa täytekappaleiden kahlitsemana.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-31
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.