God Forbid – IV: Constitution Of Treason

Odotukset edellisen God Forbid -lätty Gone Foreverin jälkeen olivat lähes taivaissa ja sen on itse yhtyekin näemmä tiedostanut. Nyt muutaman kerran levyn kuunnelleena tunnen surua. Odotukset pääsivät kasvamaan liian suuriksi, God Forbidin hampaat taas osoittautuivat liian pieniksi. Kyllä yhtye itseltään kuulostaa ja välillä onnistuu raottamaankin tynnyrinsä kantta, mutta kokonaisuus maistuu silti valitettavan ponnettomalta. Constitution of Treasonilla soittaa taitava yhtye ilman tekemisen riemun välittymistä kuulijalle.

Levyn suurin heikkous on se, ettei missään vaiheessa koeta todellista huipentumista. Kappaleista on kasattu suuria kokonaisuuksia mutta perustukset eivät jaksaa kantaa tällaista painoa, vaan levylle käy hieman kuin kansikuvan Vapaudenpatsaalle: rakenteet alkavat murtua, soihtu putoaa ja sitten haparoidaan pimeässä. Kaikki osa-alueet toimivat mallikkaasti ja varsinkin kitaraosastoa kuuntelee mielellään, mutta erityisiä koukkuja ei ole saatu upotettua mukaan kuin muutama, mm. Chains of Humanityn kitaramelodiat. God Forbid on vieläkin lähellä huippua, koska se on oman tyylinsä löytänyt, mutta huipulla tuulee.

Lyyrisesti yhtye on aina ollut korkeatasoinen, eikä nytkään petä, mikäli nyt pientä ylijulistamista ei oteta lukuun. Byron Davis laukoo sanottavansa tavan mukaan hyvin ärhäkästi ja miehen puhtaat laulut tuntuvat parantuvan levy levyltä, siitä plussaa. Valitettavasti kokonaisuus ei sillä pelastu ja tuottajanpallillekin on nyt päästetty vallan väärä mies, koska levy kuulostaa aivan liian kliiniseltä. Kitaroista ei löydy sitä tarvittavaa jyrämentaliteettia, jota tarvittaiseen tällaisen sanoman perille tyrkkimiseen ja muutenkin mennään vähän liian puhtaisilla linjoilla. Räkää koneeseen, se on mielestäni mainio lääke God Forbidin köhimiseen.

Vaikka en erityisen tyytyväinen olekaan levyyn, valaa se siltii toivoa seuraavaan julkaisuun. Kunhan Numero Nelosen jylhemmät raamit saadaan yhdistettyä Gone Foreverin räväkkyyteen, saattaa God Forbidilla olla käsissään kultaakin raskaampi kiekko. Ja maailma odottaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-02
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.