Nocturnal Rites – Grand Illusion

Jo seitsemänteen pitkäsoittoonsa ennättänyt Nocturnal Rites on pitkään laskettu divaritason voimametalliryhmittymäksi, mutta vanhakin koira oppii näköjään uusia temppuja. Yhtyeen syntinä on aiemmin ollut ikävän epätasaisten levyjen työstäminen, mutta Grand Illusionilla aiempaa useampi luoti napsahtaa maaliinsa.

Keskitempoinen Fools Never Die avaa pelin tarttuvasti ja antaa viitteitä siitä, miltä Edguy ehkä kuulostaisi nykyisin, jos ottaisi itsensä hieman vakavammin. Kosketinkuviollaan tuoreen Stratovariuksen mieleen tuova Never Trust ja Still Alive ovat melodioiltaan ja tyyliltään hyvin tyypillistä Nocturnal Ritesia, mutta kertosäkeistä on saatu viilattua kiitettävän energisiä ja tarttuvia. Vokalisti Jonny Lindqvist pääsee hyvin esiin etenkin jälkimmäisessä. Miehen 80-lukulaista hard rock -käheyttä ja ilmavaa voimametallikailotusta yhdistelevä tulkinta sopii yhtyeen tarpeisiin erinomaisesti, ja sekä skaalaa että keuhkojen tilavuutta on kunnioitettavan paljon.

Yhtye on hieman yllättäen saanut musiikkiinsa entistä raskaampia sävyjä. Something Undefinedin avausriffi voisi hyvin olla poimittu Children of Bodomin nykytuotannosta, ja Cuts Like a Knifella käy narisemassa Naglfar-raakkuja Kristoffer W. Olivius. Kaikki sävellykset eivät yllä levyn alkupään rallien korkealle tasolle, mutta kokonaisuutena Grand Illusion on miellyttävän tasainen teos.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-09
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.