Skylark – Fairytales

Saatekirje maalailee mielikuvia eeppisestä power metallista neron “kosketin-velhon”, Eddy Antonion, luotsaaman Skylarkin jo ainakin kymmenennen studiolätyn kyytipojaksi. Kun orkesteri on lisäksi kierrellyt maita ja mantuja sellaisten nimien kuin Edguy, Labÿrinth ja Virgin Steele kera, kutkuttaa se mukavasti poweristin uteliasta mieltä.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Jo levyn ykkösraidan intro, liki puolitoistaminuuttinen mielentylsistyttäjä, saa aikaan ensimmäiset syvät huokaukset, jotka sen kuin syvenevät, kun yhtyeen naispuolinen leadvokalisti Kiara saa vihdoin suunvuoron.

Kiaran ääni saa muodostumaan päähäni mielikuvan yläasteikäisestä laululintusesta. Lisäksi levyn soudimaailma saa epäilemään, onko kyseessä tosiaankin jo yhtyeen kymmenes lätty, sen verran demomaiselta se kuulostaa. Varsinkin kitarasoundit kuulostavat kun tulisivat jugurttipurkista…

Tylsistymisen taso syvenee aina levyn viidenteen raitaan I’m the Eviliin saakka. Sekään ei tosin sinällään tuo mukanaan mitään mullistavaa, mutta sisältää sen verran mukavan melodian kertosäkeessä, että ansaitsee maininnan, samoin Kiaran laulu toimii tuossa pätkässä jotenkin muita viisuja paremmin.

Tämän jälkeen isketäänkin oikein kunnolla hevaria otsalohkoon, kun tämä italiaanoryhmä töräyttää ilmoille cover-version Mike Oldfield -klassikosta Moonlight Shadow. Huhhuh, jos tämä olisi ensimmäinen cover-versio ikinä mistään biisistä, jonka olisin kuullut, niin jollain ilveellä saattaisin voimaan lain, jolla cover-versioiden tekeminen kielletään kuolemanrangaistuksen uhalla. Siellä jossain välissä kuultavat miesmurahdukset ovat niin kauheita, että penkiltä meinasin tippua…

Sitten Skylark pääsee yllättämään ja esittelee Fabio Dozzo -merkkisen miespuolisen leadvokalistin. Tunnelma nousee huomattavasti, ja yli 18-minuuttinen eepos Little Red Riding Hood jaksaa kantaa yllättävän hyvin loppuun asti. Myöskään levyn lopettava Love ei ole hullumpi ralli.

Levyn jälkeen jääkin ilmaan kysymys, miksi Kiaran pitää maukua suurin osan levyn biiseistä, kun Fabio olisi hoitanut homman tyylikkäämmin kotiin? Omituinen roolijako, sanoisin. Ja mitä tulee Eddy Antonion nerouteen, enpä usko…

Piste levylle ja puolikas kannen korpille.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-22
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.