Sigur Rós – Takk…
Kun ensimmäistä kertaa kuulin Sigur Rósia, pidin sitä hyvällä tavalla unimusiikkina. Lempeät sävelet, kauniin ilmava äänimaailma ja satumainen ilmapiiri virittävät kuulijansa levollisuuteen aivan uniikilla tavalla. Islantilaiskvartetin musiikki on kuin satukirjojen äänellistä kuvitusta. Ei liene sattumaa, että yhtyeen musiikkivideoissa esiintyvät pääosin lapset. Edellinen ( )-levy meni kuitenkin kymmenminuuttisine leijailuineen liian eteeriseksi ja aineettomaksi. Se oli sellainen hyvän yön satu, jota ei jaksanut nukahtamatta kuunnella loppuun.
Takk…:illa Sigur Rós palaa läpimurtolevy Ágætis Byrjunin kappalekeskeisempään ilmaisuun, minkä yhtye taitaa huomattavasti paremmin kuin pitkällisen maalailun. Musiikillisen ytimen muodostavat edelleen unenomaisesti yhteenkietoutuvat tekstuurit, jonka keskipisteessä on Jón Birgissonin lumoavan taruolentomainen laulu. Levyn kohokohtiin lukeutuvassa Sé Lestissä herran naukuvaksi ulinaksi muokatut vokaalit aikaansaavat todella omalaatuisen tunnelman, etenkin kun tuohon lisätään marssimusiikkikohtia… Heleän kellopelin lisäksi Takk…:in kappaleita koristavat ja ylevöittävät erinäiset koskettimet, jouset ja torvet. Hauraiden elementtien tueksi yhtye iskee väkevää rytmiikkaa ja jopa säröisiä sähkökitaroita.
Levyllä sekoittuvat sopivassa suhteessa huuruinen tunnelmanluonti ja selkeämpi kappaleenrakentelu. Suurimman dynaamisen harppauksen tekee pianoherkistelystä sinfoniseen tunnemyrskyyn yltyvä Sæglópur, joka videokappale Glósólin ohella ovat ne takuuvarmat tunnekuohun aiheuttajat. Rytmisesti ryhdikkäimpiä ja melodisesti kauniimpia esityksiä puolestaan edustaa poikkeuksellisen suoraviivainen Gong.
Takk…:lla vallitsee kauttaaltaan tuttu sigurrósmaisen maaginen tunnelma, joka ei varmasti petä yhtyeen faneja, mutta täysin vesitiivis kokonaisuus levy ei ole. 65-minuutin ja yhdentoista raidan albumi ei pidä otteessaan koko mitaltaan. Muutama sykähdyttävä kiinnekohta lisää olisi sitonut ylijäävän, sinänsä mukavan mutta hieman persoonattoman tunnelmaverhoilun eheämmäksi kokonaisuudeksi. Hieno levy tämä näinkin on.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-25
Arvostelija : Tom Sundberg
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]