Echo And The Bunnymen – Siberia

Echo & The Bunnymen on tehnyt vaikuttavaa uraansa sumuisessa saarivaltiossa jo vuodesta 1980, jolloin debyytti Crocodiles ilmestyi. Itse en vielä tuolloin yhtyeeseen tutustunut, mutta hieman myöhemmin sitten oli pupumiesten aika. Yhtye levytti koko 80- ja 90-luvun tienoon suhteellisen tuotteliaasti, mutta stoppi tuli vuoden 1999 Flowers-albumilla. Sitä seurasi ainoastaan kokoelma-boxi saavutuksista siihen mennessä, sekä Liverpoolissa nauhoitettu live-levy. Nyt on sitten vuosien odotus palkittu. Tosin moni ehti jo julistaa yhtyeen menetetyksi brittirokin kartalta. Sanotaan, että Siperia opettaa. Tuo pitää sinänsä kutinsa, sillä yhtye on antanut todella paljon nykypäivän suurille ja hieman pienemmille yhtyeille. Mainitaan nyt nimeltä esimerkiksi Coldplay, Keane, Starsailor, ja voisihan siihen jollain muotoa laskea myös U2-merkkisen yhtyeen. Sillä 80-luvun Bunnymen on varmasti vaikuttanut Irlannin setien musiikkiin.

Yhtye on lyöttäytynyt tällä albumillaan yhteen tutun ja turvallisen tuottajansa Hugh Jonesin kanssa ja sen myös aistii. Edellisten levyjen ollessa hieman valjuja, on tämän uutukaisen soitossa havaittavissa tekemisen riemua. Oikeastaan vuoden 1997 Evergreen oli edellinen albumi, joka piti sisällään saman luokan tekosia kuin tämä uutukainen. Ian McCulloh on saanut kaivettua vanhan otteen ääneensä, ja Will Sergeant veistelee kitarastaan iloisia sointuja. Levyllä tuntuu kaikki olevan kohdallaan, aina soittoa ja tuotantoa myöden.

Biisinikkarit McCulloch ja Sergeant vastaavat koko materiaalista, eikä albumille ole siunaantunut minkään maailman välipaloja. Mukana on hieman vauhdikkaampaa Echoa, kuten vaikkapa loistava avausraita Stormy Weather. Pirteä All Because Of The Days pitää alussa sisällään hieman samanlaista basso- ja rumpukulkua kuin mitä joissakin U2-kappaleissa on havaittavissa. Parthenon Drive tuo elävästi mieleen 90-luvun alkupuolen brittiläiset, aloittelevat rock-yhtyeet, sillä kitarasta on tehty samalla lailla ohkainen kuin mitä tuohon aikaan joillakin yhtyeillä oli käytössä.

Tämä albumi on loistava esimerkki hyvin tehdystä brittirokista, joka tuntuu kaikesta huolimatta edelleenkin kansaa kiinnostavan. Vanhat Oasis-kappaleet innostavat aina, samoin Stone Roses. Nyt siihen ketjuun liittyy kyllä vahvalla otteella Echo & The Bunnymen. Toivottavasti bleiserirokki saadaan piakkoin selätettyä ja tuotua oikea brittiläinen pop- ja rock -musiikki takaisin sille paikalle, minne se kuuluu.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-02
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.