Turun Romantiikka – Rock ´N´ Rollin Viimeiset Dandyt

Turun Romantiikka on tullut tutuksi rockia ja kantaaottavia sanoituksia yhdistelevänä poppoona. Yhtyeen kolmannella, komeasti nimetyllä Rock ‘n’ rollin viimeiset dandyt -kokopitkällä yhtälön jälkimmäinen osa pysyy suunnilleen ennallaan, mutta musiikki on muuttunut. Aivan kuten levyn saatekirjeessä luvataan, löytyy uutukaiselta vaikutteita niin folkista, bluesista kuin countrystakin ja muutoksen tuloksena ovat sähkökitarat useilla biiseillä vaihtuneet akustisiksi.

Tällä kertaa Turun Romantiikan sanan säilä kohdistuu mm. golfkenttien raivaamisen seurauksiin (Suomeen tarvitaan lisää golfkenttiä), tasapäistävään ja lannistavaan koululaitokseen (Normaalikoulu) sekä vieraantuneisuuteen (Sivullinen). Sovitukset toimivat pääosin hienosti, etenkin musiikillisilta osin. Sivullinen on toteutettu länkkärihengessä, sodanvastainen Vastarinta on vahvistettu marssirummuin ja Suomeen tarvitaan lisää golfkenttiä sekä Victor Jaran sormet -biiseissä piano toimii mainiosti. Turun Romantiikalla on kuitenkin ikävä taipumus ylilyönteihin. Sovituksiin on paikoin lisätty jopa liikaa tavaraa, joka enemmän ärsyttää kuin toimii hyvänä ja oivaltavana tehosteena. Esimerkkinä ylitse muiden biisin Riippumaton rock päätös, jossa lopussa mukaan tulevat urut ja kertosäkeen viimeistä sanaa ”taivaaseen” toistetaan gospel-tyylisen taustalaulun voimin. Pilaileeko bändi kuulijan kustannuksella vai vinkkaako silmää? En tiedä.

Uudella levyllä on lukuisia runoilijavieraita, joista Kari Aartoma, Markku Into ja Teemu Hirvilammi tulkitsevat kukin yhden runonsa biisien lomassa ja Riku Korhonen on ollut sanoittamassa kappaletta Kirkasotsaiset nuoret miehet. Runot toimivat paikoin ihan mukiinmenevästi, paikoin päälleliimatun oloisesti. Kaikkein häiritsevintä kuitenkin on, että vokaalit on pitkin levyn nostettu pintaan. Asiaa ei yhtään auta paikoin alavireinen laulu eikä tarkoituksellisen provosoiva lauluote etenkin albumin alkupuolen biiseissä. Laulaja-Ramin äänessä on muutoin kyllä viehättävää vibratoa.

Tällaisenaan vaikuttaa siltä, että musiikki on tehty taustamusiikiksi laululle – tai ennen kaikkea sanoille. Levy sisältää hyviä sävellyksiä ja paljon hyviä ideoita, mutta vokaali-ilmaisut voisivat olla pehmeämmin toteutetut.

Lopuksi kuunteluohje: Älä kuuntele tätä kuulokkeilla, ainakaan ensimmäisillä kuuntelukerroilla, sillä se voimistaa entisestään epäsuhtaa musiikin ja ihmisäänten välillä. Kuuntele levy ensin rauhassa pari kertaa läpi, jolloin korva tottuu, ja ensimmäisellä kuuntelukerralla häiritseviltä vaikuttaneista laulu- ja runotulkinnoista sekä sovituksellisista ratkaisuista ovat särmät hioutuneet osiksi kokonaisuutta. Näin minä sain tämän toimimaan.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-20
Arvostelija : Pipsa Parkkinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.