Epep / SCQ – The Voice Of Ristiina

Häkellyttävän samankaltaisilta kuulostavat Epep ja SCW lähestyvät juuri Millencolinin Kingwoodin läpi grindannutta levysoitintani reilulla parillakymmenellä minuutilla varsin kotimaista punkrockia. Ylittyykö rima, vai päätyykö suoritus blooper-kelalle?

Totuus on, että Ristiinan ääni on käheä ja kohmeloinen kuin ensimmäisen umpihumalan jälkeisenä aamuna, kun äiti tulee herättelemään kirkkoon. Ne, joita jo pelkästään splitin äänenlaaduttomuus tai enklannin äkson-ääntämys ei pelota tiehensä, lojuvat epäilemättä viereisellä perusturvallisella, tupakanpolttamalla jousien temmellyskentällä, jota mielikuvituksekkaimmat voisivat myös sohvaksi epäillä.

Epepin konjunktioihin varsin tykästynyttä saatekirjettä lainatakseni : “Soitetaan autotallissa ja pidetään hauskaa, ja uusia biisejä ja keikkoja tehdään silloin, kun siltä tuntuu”. Erään nimeltämainitsemattoman suomalaisen levy-yhtiön “rasti ruutuun” -tyyppisen palautekirjelmän alinta kohtaa lainatakseni : “Musiikki on kiva harrastus, pitäkää se sellaisena”. Bändien realistisesta, piristävän rehdistä, löysin rantein kiinnitetystä otteesta (mistä kieltämättä paistaa läpi tekemisen ilo) kolahtaa kuitenkin kivanpuoleinen kakkonen.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-25
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.