Nightmare – The Dominion Gate

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, etten ollut kuullut kyseisestä yhtyeestä halaistua sanaa ennen kuin sain The Dominion Gaten hyppysiini. Yleissivistyksen puutetta väittäisin, bändi kun on ollut pystyssä jo vuodesta 1979 ja levyjä tipahdellut viime aikoina tasaiseen tahtiin. Vaikka muutamaan otteeseen on Nightmare lopettanutkin maallisen vaelluksensa on se taas saanut joukkonsa kasaan ja soittimessani lepäävän uutukaisen perusteella voin sanoa sen kannattaneen. Pitkän linjan ranskalainen pumppu tarjoaa kuulijalleen jylhän paketin hyvin soitettua ja taidokkaasti sävellettyä kauhufantasiapoweria.

Bändin pitkä matka kuuluu niin taidokkaassa soitossa kuin polveilevissa kappaleissakin. Erityisesti laulaja Jo Amoren sävykäs ja savuinen ääni ja power-genressä harvoin näin hyvällä maulla tunnelmaa luomaan käytetyt koskettimet pitävät levyn jännitettä yllä, unohtamatta kuulasta naislaulua, mm. kappaleessa A Taste of Armegeddon, joka entisestään tuo lisää sävyjä jo muutenkin värikkääseen kokonaisuuteen. Lisäksi korvakarkkina kuullaan komeita orkestraatioita ja taustakuoroja. Kitaristien riffit potkivat sävellykset lentoon ja sooloja kuullaan yllättävän vähän, mutta sitäkin miellyttävämmin ne säväyttävät, kun niihin törmää. Päätä alkaa pikkuhiljaa huimata The Dominion Gaten kaartuessa ympärille ja levittävän pimeytensä kuuntelijansa ylle. Komiaa, komiaa menoa on toden totta.

Iloista kikkelirymistelyä tästä ei saa vääntämälläkään, vaikka silloin tällöin painellaankin reippaasti laukkakompin tahtiin. Levy etenee suurimman osan ajastaan rennolla tahdilla eikä missään vaiheessa pyri rikkomaan äänen-, valon- saatikka muunkaan ihmistä suuremman nopeuksia, pääpainon selkeästi pysytellessä tunnelmallisessa ja hämyisässä piiloleikissä. Kappaleet kuten jo mainittu A Taste of Armegeddon, Haunting Memories ja alkukantaiset vaistot pintaan nostava nimibiisi toimivat varsin hyvinä esimerkkeinä lumovoimasta, joka saa palaamaan levyn ääreen kerta toisensa jälkeen.

Levyn tuotannollinen laatu on luonnollisesti huippuluokkaa. Äänimaisema paljastaa kuuntelujen lisääntyessä yhä useampia kerroksia toistensa seasta ja hämmästyttää laajuudellaan. Kaikki elementit soivat tasapainoisesti ja erottuvat selvästi kokonaisuuden säilyttäen silti tumman metallisen rosoisuuden. Soundi kasvattaa entisestään jylhiä sävellyksiä ja kannattelee kokonaisuutta synkällä voimallaan.

Matkalukemiseksi suosittelen Stephen Kingin Musta Torni –sarjaa samalla kun upottaudut The Dominion Gaten sokkeloihin. Mutta varoituksen sana: fantasiamaailma ja tämän puoleinen ulottuvuus voivat salakavalasti vaihtaa paikkojaan.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-27
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.