Roihu – Poltetut Sillat

Poltetut sillat on 3-vuotiaan helsinkiläisyhtyeen kolmas ep. Triona toimiva yhtye on tullut tutuksi suomalaisvoimin toteutetun sci-fi-parodian, Star Wreck: In the Pirkinningin, soundtrackilta. Edellisen ep:n tapaan tämäkin tekele on Solid Sound Productionsin tuottama ja julkaisema.

Roihun musiikissa kuuluu vahvasti esikuvien vaikutteet. Glueciferia ja Tehosekoitinta on kuunneltu ahkerasti. Mieleen tulee myös vuosia sitten hajonnut haapajärveläinen Nollaseiska. Triolla on kuitenkin vaikutteistaan huolimatta melko persoonallinen ote. Punkrockiin on sotkettu sekaan paljon rock`n`roll -asennetta, bluesia, hardcorea ja hardrockia sekavaksi sopaksi.

Ep:n aloituskappale Aseet kertoo, mistä Roihussa on kysymys. Kiukkuinen asenne ja kovaa tekstiä. En tiedä oliko kahden ensimmäisen kappaleen aloituslauseet mietitty tarkoituksella toisiinsa viittaaviksi. Kun Aseet-kappaleessa kysytään ”Mikä on, kun joka vuosi saman maiseman nään?”, todetaan Kruunut-kappaleen aluksi, että ”Joku muu voi maalata maiseman mustaksi”. Tämä kahden lauseen mysteeri onkin ainut mieltä askarruttava tekstiyhtälö. Muutoin asiat todetaan suoraan, eikä kuulijalle juurikaan jätetä pureskeltavaa. Kortinjakaja antaa ymmärtää, että Roihun pojat toivovat tyttöystäviltään paljon vapautta. ”Pakkomielle mennä minne haluaa ja enää ei saa”. Vai kertooko tämä liikaa huolehtivasta äidistä? Päätöskappaleessa Kiven alle poltetaan sillat, ja lähdetään pohjoiseen. Biisit ovat soitannollisesti tasapaksuhkoja, ja soljuvuutta jää kaipaamaan.

Pojilla tuntuu olevan niin hyvä meininki, että levy kuulostaa jopa liialta yrittämiseltä, vakuuttelulta siitä kuinka rock Roihu on. Suomenkieliseen lauluun meni pitkä aika tottua. Kun sanoista alkaa saada selvää, on havaittavissa soiton lisäksi myös sanoituspuolella yhteneväisyyttä Tehosekoittimen alkuvuosien tuotantoon. ”Ei kukaan saa mua lannistumaan” –meiningillä Roihu saa varmasti ainakin rankasta rockista innostuneet teinit puolelleen. Laulaja-kitaristi Keljun jatkuva rääkyminen kuulostaa aika ajoin pinnistelyltä. Puhdasta laulua kaipaa hieman lisää, tai sitten räkäisempää raakkumista. Puhtaamman laulun ja koukkuisempien laulumelodioiden lisäksi toinen kitara voisi tehdä bändille ihmeitä. Nyt biisit tuntuvat vajailta ja pysähteleviltä. Neljän kappaleen verran tätä jaksaa kuunnella levyltä, mutta enempi saattaisi tuottaa kyllästymisen. Epäilemättä livenä tämä hyvän meiningin ja rehellisyyden nimiin vannova orkesteri rokkaa tykimmin kuin levyllä.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-01-03
Arvostelija : Mira-Monica Anttila

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.