Olavi Uusivirta – Me Ei Kuolla Koskaan

Välillä jotkut levyt yllättävät kuulijansa. Voi olla suuret odotukset ja levy ei olekaan näiden odotusten arvoinen tai päinvastoin: levy, jolta et odota paljon, paljastuukin yhdeksi vuoden parhaista albumeista. Näin kävi tämän albumin kanssa.

Olavi Uusivirran debyyttialbumi Nuoruustango ei herättänyt minussa suuria tunteita ja albumin julkaisun jälkeen ajattelin, ettei Olavia enää kuulla mikrofonin varressa, kun herraa alkoi nähdä enemmänkin tv:n (Zulu-keskusteluohjelma) ja elokuvan (Keisarikunta) parissa. Kaksi vuotta Nuoruustangon jälkeen ilmestyy kuitenkin uusi albumi Me ei kuolla koskaan. Kahden hyvältä kuulostavan singlen jälkeen odotin mielenkiinnolla, miltä koko albumi tulee kuulostamaan ja kyllä, tässä on minun mielestäni yksi vuoden 2005 yllättäjistä.

Olavin uusi levy on kuin toimiva sekoitus Don huonoja, Kentiä, vanhempaa laulaja-lauluntekijä-perinnettä sekä brittipoppia. Levyn avaus- ja nimikkobiisi Me ei kuolla koskaan on kuin tyylikäs sekoitus ensiksimainittuja, kun taas singlelohkaisu Irrallaan on kuin kahden jälkimmäisen symbioosi hienon tarinansa ja lopun Suede-lainauksensa ansiosta.

Levyn toinen single On niin helppoo olla onnellinen pyörii tällä hetkellä kovassa rotaatiossa niin radiossa, kuin televisiossakin. Biisi onkin ehdottomasti levyn paras ja tarttuvin, mutta sen menestykselle saadaan varmasti jatkoa. Voin vain kuvitella kuinka radiokanavat soittavat kyllästymiseen asti esimerkiksi hienoa Betonikaupunkiin-kappaletta, joka omaa kaikki tarvittavat hitin ainekset.

Parannettavaakin levyltä löytyy: Siinä missä sanoitukset osuvat hetkittäin napakymppiin (”Olenko minä se helvetin halpa viini, josta runoilijat humaltuu”), mennään välillä ikävästi ohi maalista (”Pikkurahalla pääsee ekstaasiin, mut mitä orgioiden jälkeen tehtäisiin”). Olavi on myös innokas osoittamaan kunniaa suosikkibiiseilleen. Jos Irrallaan loppuukin toimivaan lainaukseen Sueden Trash-hitistä, menee Nyt kun kuljet ympärilläni Massive Attack –lainauksensa kanssa jo törkeyden puolelle.

Kaiken kaikkiaan Me ei kuolla koskaan on kuitenkin yksi vuoden positiivisimmista yllättäjistä ja povaa Olaville hyvää jatkoa musiikkimarkkinoilla, onhan kyseessä tosiaankin vasta herran toinen albumi. Jään seuraamaan tilannetta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-20
Arvostelija : Samuli Sirviö

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.