Project Hate MCMXCIX, The – Armageddon March Eternal (Symphonies Of Slit Wrists)

Ruotsalaisia skenekonkareita sisältävä nimihirviö The Project Hate MCMXCIX näyttää julkisuudessa ratsastavan lähinnä jäsenistönsä aikaisemmilla kytköksillä (mm. Entombed, Grave ja Dark Funeral), mutta yhtyeen ei missään nimessä voi musiikillisestikaan sanoa hukkuvan harmaaseen massaan. Bändin materiaalissa sekoittuvat death metal, industrial ja melodinen tunnelmointi. Cocktail kuulostaa syystäkin arveluttavalta, eikä suuruudenhulluuden sudenkuoppia onnistuta kokeneesta miehistöstä huolimatta täysin välttämään.

Parhaimmillaan raskaat kitaravallit, haikeat melodiat ja kylmä koneiden kolina lyövät levyllä kättä erittäin onnistuneesti. Bändi maalailee maailmanlopun maisemia jylhästi, ylilyönteihin sortumatta. Tuhon sanomaa julistetaan osuvasti Jörgen Sandströmin murinoiden ja Jo Enckellin heleän seireeniäänen vuorottelun avulla. Levyn eri elementit toimivat paikoin myös yksin: death metal –jyräyksessä päästään ajoittain miltei Bolt Throwerin painoluokkaan ja parhaat naislaulutunnelmoinnit saisivat hempeilyyn erikoistuneet ryhmät kateellisiksi.

Aivan ongelmitta eri ainesten yhteiselo ei suju. Sen sijaan että eri tyylit sulautuisivat nätisti toisiinsa, joutuvat ne taistelemaan elintilasta toisiaan häiriten, mikä on sangen yllättävää kappaleiden massiivinen keskipituus huomioon ottaen. Juuri kun levy onnistuu luomaan mielikuvan murskaavasta panssarikolonnasta, päättää naisvokalisti ottaa vallan, ja sillä hetkellä neitokainen onnistuu ajoittaisesta viehättävyydestään huolimatta kuulostamaan väärään bändiin eksyneeltä. Mikäli levyä aikoo kuunnella sen otsikon mukaisissa merkeissä, saattaa moinen ailahtelu johtaa mielen muuttumiseen veden lämpiämistä odotellessa. Kappaleissa on myös yksinkertaisesti liikaa keskinkertaisia osuuksia. Ponnettomat kitaravallit, popahtavat lauluosuudet ja huvittavat teknopiipitykset vilahtavat hämmentämässä kriitikkoparkaa ikään kuin kenenkään ideoita ei olisi tässä bändissä katsottu pahalla, vaan kaikkien kukkien olisi annettu kukkia. Jos pitää Dan Swanöa jonkinlaisena tuottajaguruna, kannattaa tarkistaa kantaansa, sillä saksille olisi tällä kertaa ollut töitä.

Heikoista hetkistään huolimatta bändi onnistuu pitämään kunnianhimoisen pakettinsa kasassa paremmin kuin moni muu tyylilajien sekoittelija. Ilmeisesti Armageddon March Eternalin nautinnolliset hetket painavat vaakakupissa rimanalituksia enemmän, sillä levyn panee mielellään soimaan kerta toisensa jälkeen. Rohkeamieliset tarttukoot haasteeseen, genrepuristit älkööt vaivautuko.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-25
Arvostelija : Mika Koskela

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.