Borg 64 – They´re Using Nanophobes

Luulajan hardcorekyborgit yllättivät erittäin positiivisesti keväällä julkaistulla debyyttiseiskallaan. Exit Wounds oli tiukkaakin tiukempi rähinäpaketti – keskisormenosoitus kaikille hardcoren ja konesoundien yhteensopivuutta epäileville. Nyt kolmikko palaa ensimmäisen pitkäsoittonsa merkeissä. They’re Using Nanoprobes ei valitettavasti tarjoa läheskään niin hekumallisia hetkiä kuin edellä mainittu EP, ja on monelta osin ristiriitainen kuuntelukokemus.

Borg 64 on yhdistelmä Refused-henkistä hardcorea, paikoin grindiksikin yltyvää pauketta ja kone-elementtejä. Masiinoilla hoidettu rytmipuoli on hyvin pätevän kuuloista. Välillä käytetyt rumpusämplet ja -loopit kuulostavat muun metelin seassa yllättävänkin aidoilta, mutta mukana on myös silkkaa drum n’ bassia ja muuta elektrompaa äänikudetta. Pääpiru Sven Engdahlin hoitama laulupuoli on tyypillistä hc-räyhää, säröisen teollisella efektivahvistuksella tietenkin.

Eri musiikilliset elementit natsaavat teoriassa nokkelasti yhteen, mutta soundillinen toteutus tökkii. Rumpusoundeissa on tympeää neutraalisuutta, mikä osaltaan karsii punk-henkeä. Kun kerran koneavusteisesti vedellään, toivoisi myös rohkeimpia irtiottoja normirytmiikasta ja runsaammin electronicaa, tai sitten vieläkin rähjäisempää ja industrial-henkisempää tuotantoa. Onkohan Borg 64 tietoisesti pyrkinyt ehkäisemään vertautumista Atari Teenage Riotiin? Tältä osin bändi onkin onnistunut, mutta samalla sortunut hämmentävän teennäisiin ratkaisuihin.

Teennäisin äänellinen ratkaisu on pitkin levyä toistuva mauton retrosynasoundi, joka kontrastoi ikävästi muun musiikin kanssa. Maltillisemmin käytettynä se voisi toimia hassuna keventäjänä. If I Wasn’t Vegan I Would Eat Punks Like You for Breakfeastin -kaltaiset kappalenimet vihjailevatkin rennommasta asenteesta, mutta näin käytettynä tuo ääni kuulostaa samalta kuin St. Angerin pahamaineinen virveli, eli hiton ärsyttävältä ja tyylitajuttomalta ratkaisulta. Tottumuskysymys ehkä, mutta minua tuo häiritsee vielä kymmenenkin kuuntelukerran jälkeen.

Sitten hyviin puoliin. Borg 64:n ärhäkästi kantaaottavat, sarkasmilla ja värikkään toiminnallisilla kielikuvilla sävytetyt lyriikat ovat loistavia. ”Suuret korporaatiot sucks” –ideologia ei ehkä pääse tuoreudellaan yllättämään, mutta samat asiat on esitetty huomattavasti kuluneemmalla tavalla. Yhtyeen mammonaa palvovan nyky-yhteiskunnan kritiikki kiteytyy nasevimmin You and Everyone You Know and Everyone They Know Are Going to Diessa:

Long walk, short pier
You do the math
Death becoming industry
Salvation and the wrath from cathode ray fingers
Anywhere there is greed there will be God

Hyvien tekstien lisäksi yhtyeellä on tarjota sävellyksellistä näkemystä. Täysilaidallinen They’re Using Nanoprobes ei ole, mutta levyltä löytyy muutama toden teolla iskevää ralli, kuten Double Backbreaker ja ”jazzahtavalla” introlla vahvistettu Deconstructing a Mexican Stand-Off. Albumin alkupuolen tunnelmallisemmat hidasteluosiot tuovat musiikkiin onnistuneesti ilmavuutta ja trion melskeessä on muutenkin sopivasti vaihtelevuutta. Kokonaisuus jää kuitenkin epätasaiseksi, eikä vähintään ontuvan soundipolitiikan takia. Joudun siis vastahakoisesti toistamaan ”ikuisen punktotuuden”: eka seiska paras.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-02
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.