Ian Brown – The Greatest

Manchesterin apinakuningas on päässyt urallaan nyt siihen vaiheeseen, että on aika julkaista eräänlainen kokoelma herran suurimmista hiteistä. Vaikka tosin ei Ian Brown ole mitään varsinaisia hittejä koskaan tehnytkään. Melkein voisin väittää, että herran levyjä ovat ostaneet vanhat Stone Roses -diggarit ja ne toiveikkaat, jotka halajavat vielä legendaarisia kiviruusuja keikkalavalle tai mahdollisesti studioon. Tuo tosin lienee sula mahdottomuus apinakuninkaan ja John Squiren toimeentulemattomuuden vuoksi.

Tämä kronologisesti etenevä kokoelma kattaa herran single-julkaisut, yhden uuden raidan, pari uudelleen soitettua raitaa, sekä UNKLE-raidat Be There ja Reign. Ensimmäinen albumi Unfinished Monkey Business tuli ulos vuonna 1997. Pidin kyseistä albumia kerrassaan nerokkaana, vaikka monet sen kaikkine minimalistisine biitteine ja partiopoikamaisine rumpukomppeine manasivat alimpaan helvettiin. Kenties sieltä odotettiin enemmän Roses-henkistä materiaalia. Faktaa on se, ettei Ian tule koskaan pääsemään eroon vanhasta leimastaan Manchesterin toiseksi parhaan rokkibändin keulakuvana. Debyytin parhaimmat kappaleet ovat ensimmäinen single-julkaisu My Star ja erittäin kaunis, huuliharpulla maustettu, Corpses In Their Mouth.

Kakkosalbumi Golden Greats pitikin sitten sisällään astetta tanssittavampaa ja vähemmän savuista tavaraa. Esimerkiksi Love Like A Fountain ja Dolphins Were Monkeys ovat sen luokan kappaleita, että edes lähelle samoja sfäärejä ei näillä “nykypäivän” poppareilla tunnu Englannissa olevan mitään saumaa. Brittipopin ja tanssimusiikin sekoittaminen keskenään ei ole kovinkaan monelta onnistunut näin loistavasti. Tarkoitan nyt näitä tämän päivän aktiivisia yhtyeitä, en mitään Shaun Ryderin happopäisiä visioita, jotka kieltämättä varsin herkullisia ovat nekin. Kolmosalbumi Music Of The Spheres sisältää kenties sen kaikkein rakkaimman Ian Brown -biisin, jota meikäläinen on hyllyynsä hommannut jos jonkinasteisina remix-versioina. F.E.A.R. on erittäin hieno, sekä samaan aikaan selkäpiitä karmiva kappale. Vahva, hieman rikottu biitti, jousisoittimet ja Ianin loistava vokalisointi. Kerrasaan hienoa tunnelmaa. Sanoituksista kyseisessä kappaleessa sen verran, että jokaisen lauseen jokainen sana alkaa F.E.A.R -kirjaimilla. Fuck Everything And Regret.

Solarized on herran viimeisin albumi ja sen saama vastaanotto ei ole ollut aivan samaa luokkaa, kuin mitä kolmella edellisellä. Kenties osa Rosesien paluusta unelmoivista on jo luopunut toivosta? Esimerkiksi Keep What Ya Got kuulostaa aavistuksen Oasis-kappaleelta. Tanssielementti tuntuu kadonneen lähes tyystin, eikä biittejä käytetä enää ihan niin runsaasti kuin aiemmin. Tilalla on nyt Noel Gallagherin jykevä kitarointi ja toiselle veljekselle ajoittain kuulostavaa apinakuninkaan vokalisointia. Tosin kappale on erittäin virkistävä lisä herran rosteriin. Uusi kappale All Ablaze on taas sitä alkuaikojen tanssittavampaa tavara, jossa on hienosti käytetty biitten ja kitaroinnin yhdistelmää. Tällä kertaa biitit eivät ole aivan yhtä tummia kuin aiemmin, vaan niihin on tullut progressiivisempaa otetta. Täytyy vain toivoa, että Ian jatkaa samoilla linjoilla tämän kokoelmankin jälkeen, ja sitä, että Stone Roses vielä jonain päivänä palaa lavalle. Happy Mondays on sen jo ehtinyt tehdä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-09-27
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.