Various – Koti-ikävä

Kotimainen elokuva on nostanut viime vuosina reilusti päätään, vaikka viime aikaiset rainat ovat olleet aikalailla mustanpuhuvia ja ahdistavia. Samalla on elokuviin saatu myös kotimaista musiikkia esille. Viimeisimpänä Tyttö, sinä olet tähti -elokuvan höpötysmusiikin soundtrack. Myös erittäin tummanpuhuva, Petri Kotwican ohjaama Koti-ikävä, on elokuva, jota markkinoitiin vahvasti musiikin avulla. Oikeastaan Suomen Papa Roach, eli 51 Koodia ja heidän Kahleet biisi oli se pelin avaus. Kappalehan on suhteellisen hyvän kuuloinen ja rullaava, mutta jokin yhtyeen annissa pistää vastaan. Lähinnä se taitaa olla laulajan ääni ja eräänlainen laskelmallisuus.

Levyllä on varta vasten kyhättyä, tai ainakin uudempaa materiaalia, ja sitten vanhempaa tavaraa. Levyn pääpaino keskittyy kuitenkin raskaampaan rokkiin ja sen vanhempiin tekeleisiin. Näistä parhaiten nousee esille loistava Suburban Tribe Firedancellaan, eikä vähiten Villen loistavan äänen ansiosta. Myös Velcra lukeutuu kahdella kappaleellaan albumin parhaimmistoon. Jessin ulosannista voi nauttia Our Will Against Their Will ja Memory Loss kappaleilla. Muita mainitsemisen arvoisia raskaan sarjan kohkaajia ovat Bitch Alert, sekä Hanoi Rocks legendaarisella Tragedylla

Outolintuna on kyllä ehdottomasti Hypnomen Aleikum kappaleella, jossa fiilistellään psykedeelisten kitaroiden ohella Jorgos-hoilauksella, kuten nimestä saattaa päätellä. Toinen sellainen pahasti korvaan särähtävä artisti tällä levyllä on Cheddar. Tämä ylimielisen oloinen, Missy Elliot -tyylinen “bling-bitch rap” on ehdottomasti kamalinta antia tällä albumilla. Mieluummin kuuntelen vaikka levyllisen Hypnomenia kuin Cheddaria.

Myös Emmi on saanut albumille uutta materiaaliaan, joka kuulostaa huomattavasti kypsemmältä kuin neitokaisen edelliset tuotokset. Siihen on nyt saatu rosoisuutta kitaroiden muodossa, vaikkei mistään varsinaisesta rokkipalasta kysymys olekkaan. Eileen-niminen kappale sai kyllä kiinnostuksen heräämään uutta Emmi-albumia kohtaan.

Tällä hieman liian rönsyilevällä kokonaisuudella on muutama hyvä kappale, jotka oikeastaan löytyvät hyllystä jo aiemmilta levytyksiltä. Ei siis juurikaan mitään uutta tarjottavaa. Toinen, isompi miinus, on tämä Cheddar, huh. Ei tähän olisi räppiä tarvinnut laittaa mukaan ollenkaan. Levyn odotusarvo oli itselläni hieman kovempi kuin mitä siitä sai irti. Elokuvaa markkinoidaan tällä soundtrackillä ja soundtrackiä elokuvalla. Älä siis vaivaudu ostamaan, ellet välttämättä halua Takiainen ja Bitch Alert -vertailua samalle levylle. Näitä kahta yhtyettä ei juuri toisistaan erota, paitsi kielen avulla.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-10
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.