Burst – Origo

Juuri kun Opeth pääsi julkaisemasta suitsutetun Ghost Reveries -levynsä, Ruotsista jyrähtää jälleen progressiivisen metallisti. Burstin Origo on kuin läpileikkaus ja loppukiteytys viime vuosina vallinneista metallin ja hardcoren trendeistä. Yhtyeen kakkoslevyllä metallisemman hardcoren raivokkuus ja emocoren kuulas melodisuus sekoittuvat erinäisiin progetendensseihin. Jotta musiikki ei olisi liian helppoa, on Burst päättänyt maustaa moniosaisia kappaleitaan psykedeelisillä maalailuilla ja, kuin kotikaupunkiaan kunnioittaakseen, nopeatempoisella Göteborg-kuololla.

Origo kuulostaa välillä siltä kuin Burnt by the Sun soittaisi Opethia, välillä siltä kuin Hopesfall soittaisi Anathemaa, mutta otettakoon tämä vain suuntaa-antavana sananhelinänä. Burst on uudella levyllään assimiloinut vaikutteensa niin täydellisesti oman musiikkinsa osaksi, että tuntuu hieman hassulta verrata yhtyettä mihinkään. Edellinen pitkäsoitto, Prey on Life, osoitti jo yhtyeen raskaan fuusioinnin toimivan, mutta Origolla yhtye on uskaltautunut yhä rohkeampiin ääniseikkailuihin – varsinkin mitä tulee tunnelmaa luoviin ekskursioihin.

Levyn moni-ilmeisyydestä huolimatta yksi pyrkimys erottuu vakiona: tyynnyttävän tunnelmallisuuden ja metallisen murskaavuuden yhteen nivominen. Vain It Comes into View’ssä jäädään leijailemaan koko kappaleen ajaksi rauhallisen eteerisille ääniaalloille. Muut esitykset ovat näiden ääripäiden eriasteisia sekoituksia. Ärjyminen ja puhtaan laulun eri muodot soljuvat harvoin näin vakuuttavasti yhteen, ja samaa voi sanoa rytmikkään mutkikkuuden ja melodisen tarttuvuuden suhteesta.

Origo on erittäin monipuolinen kokonaisuus, jossa riittää pureskeltavaa ja sulateltavaa. Kappaleet ovat tasaiseen tyyliin mahtavia ja niiden parissa viihtyy kauemminkin. Heikkoja kohtia ei löydy, mutta ei liioin selkeitä huippuhetkiäkään. Johtuisikohan tämä siitä, että fiilistelevämmät progeosiot noudattavat osin hieman kulunutta kuvastoa, suurenmoisten nerouden huipentumien jäädessä vähiin. Mainittu ilmaisullinen alue taitaakin olla Burstin pojille se kaikkein kartoittamaton. Seuraavaan levyyn tultaessa oletan, että yhtye ottaa tämänkin osapuolen haltuunsa. Sitten onkin lupa odottaa todellista mestariteosta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-02
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.