Wärtzilä – Synti

Rauma–Naantali–Masku-akselille maantieteellisesti sijoittuva Wärtzilä on edennyt kakkosalbumiinsa. Synniksi nimetty kiekko pitää sisällään 11 raitaa menevää suomirokkia, johon rankat kitaraosuudet iskevät ajoittain mukavan hevifiiliksen. Kappaleista yllättävän moni (kolme) on covereita, mikä on hieman arveluttavaa, sillä nämä pääosin iskelmistä väännetyt uudet versiot eivät ole erityisen persoonallisia. Muuten levy tarjoilee mukavan rouheaa rockia, jonka paras puoli on Toni Nuotion kuuluva lauluääni.

Itsemurhapommittajille aukova Terroristi käynnistää komeasti levyn. Tarttuvan melodinen rock-ralli rullaa komeasti eteenpäin ja kulminoituu tiukkaan kertosäkeeseen. Jo kakkosraidalla Huulilla verta siirrytään huomattavasti vakavampaan aiheeseen, perheväkivaltaan. Asiaa on käsitelty tyylikkäästi, mitä tuimasti jauhavat kitarat korostavat. Parin aiheeltaan kevyemmän ja toteutukseltaan vaisumman biisin jälkeen on vuorossa tummanpuhuva Pahuuden poika, joka kertoo itsemurhaa hautovasta pojasta. Synkkää tunnelmaa korostaa turhankin laahaava rytmi, mutta Nuotion laulu ja komea kitarointi saavat biisin toimimaan hienosti. Levyn loppupäähän mahtuu vielä kolme coveria (Taiskan Haltin häät, ainakin Anneli Saariston ohjelmistoon kuulunut Neidonryöstö ja mm. Georg Otsin ja Reijo Taipaleen aikoinaan tulkitsema Unohtumaton ilta), jotka ovat viimeistä lukuun ottamatta aivan turhan löysiä. Positiivisen maininnan ansaitsee vielä hevimpiä hetkiä tarjoileva Hyperlapsia, jonka intro muistuttaa kovasti Paranoidin vastaavaa.

Vaikka Syntiä jaksaa kuunnella useamman kerran, ei bändi lopulta tarjoile mitään mykistävän hienoa. Koska biisit ovat tutun turvallisia ja sanoitukset toisinaan turhankin iskelmällisiä, Wärtzilää voisi nimittää Kilven rock-versioksi: tyylikästä tulkintaa, joka maittanee parhaiten hieman varttuneemmalle kuulijakunnalle. Biisit saisivat aivan uusia ulottuvuuksia, jos niihin lisättäisiin rohkeammin omaa näkemystä, mihin tällä triolla epäilemättä riittää rahkeita.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-16
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.