Pentatonik – II

Pentatonikin kakkonen, joka on periaatteessa ykkönen, mutta myös toisaalta kolmonen. Eli ensimmäinen albumi, mutta bändin omaa nimeä kantava demo mukaan lukien yhtyeen kolmas julkaisu. Pentatonik on junttaavaa indumetallia suomeksi laulettuna, tyylillisesti aivan hajuraon verran irti Rammsteinista, Ruoskasta ja Turmion Kätilöistä.

Kuulostaa siltä, että levyn sovitukset ja soundit verrattuna aiemmin julkaistuihin versioihin tuntuvat jotenkin “noniin jätkät, meillä on enää 2 päivää aikaa studiossa, purkitetaan nyt ne vikat viis biisiä äkkiä” -hätäisiltä. Esimerkiksi Mustaksi muutan on tarkoitus olla hidas ja ahdistava biisi, mutta demoon verrattuna sen intro on poistettu, tempoa on nostettu ja synamattoja viety enemmän piiloon, kitaraa on lisätty ja kaikkea muuta pientä säätöä, joten kappaleen iskevyys on vähentynyt huomattavasti. Sama juttu Kelvottoman kanssa.

En pysty myöskään hyvällä omatunnolla sanomaan, että levylle olisi saatu mitenkään erityisen hyvät soundit, konesoundeja lukuunottamatta. Laulu on tunkkaista, basso ei meinaa erottua ja kitarasärö on jotenkin nössö. Soundit kaiken lisäksi heittelevät todella paljon biisikohtaisesti, Enkeleitä kappaleessa on hyvät soundit, mutta vastaavasti Yökuu kappaleessa ei.

Kakkonen on kakkonen, eikä se siitä muutu.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-30
Arvostelija : Anssi Tenhunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.