Behind The Scenery – Rétroviseur

Aikamatkailusta on tullut muotivillitys. Tai ainakin vuodesta 1997, joka on tullut jo useita kertoja hyvässä ja huonossa mieleen kuunnellessa joitain kuluneen vuoden aikana julkaistuja levyjä. Tuolloin yhtyeet kuten Dark Tranquillity, In Flames ja Cradle Of Filth olivat eturivissä viemässä melodisen äärimetallin ilosanomaa yhä kasvaville yleisöille. Ruotsista kuului myös sellaisia kummia kuten Opeth, jonka Mikael Åkerfeldt oli jo vakuuttavasti näyttänyt, että metallibiisien soinnutuksiin voi käyttää ainakin neljää sormea viidestä totutun etusormen ja keskisormen sijaan. Ja sitten oli se massa yhtyeitä, jotka ratsastivat takaa samalla, mutta vesitetyllä idealla.

Vuonna 1997 ilmestyi myös saksalaisen Behind The Sceneryn ensimmäinen albumi. Yhtye on elänyt nimensä mukaisesti ja pysytellyt taka-alalla kypsytellen kaikessa rauhassa musiikkiaan. Viime joulukuussa ilmestynyt Rétroviseur on vasta yhtyeen kolmas albumi.

Behind The Sceneryn musiikkia kuvaillaan saatekirjeessä melodiseksi – check – metalliksi – check – jossa on progressiivinen ote. No, ei ole. En nyt sanoisi yhtyettä regressiiviseksikään, ehkä retroprogressiivinen voisi olla kuvaavin, sen verran tarkasti numeroiden mukaan yhtye äänimaisemaansa värittää. Soittoteknisesti BtS selviytyy levystä kunnioitettavasti, ainoastaan punainen lanka on kateissa.

Levyn aloittava nimibiisi paljastaa jo mielikuvituksettomuutta sovituspuolella. Sitä seuraavat Me And The Sun sekä Journey ovat kumpikin hienoja melodeath-biisejä 1990-luvun lopun malliin: riffeihin on haettu tarttuvuutta etäisesti folkahtavin kuvioin, harmoniat ovat Iron Maidenia ja tuplabassarit läpsivät tasaisesti. Queen of the Swans sisältää kaunista naislaulantaa, jonka vastapainoksi säkeistöjen väliin punotaan opethmaisia raskaita riffejä. Tavanomaisuudesta huolimatta hyvin keskeinen kappale levyllä.

Tämän jälkeen bändi pistää jälleen vauhtivaihteen silmään seuraavan kolmen biisin ajaksi, kunnes vuoroon tulee synkkäsävyinen Response To Solitude. Kauniiseen piano-outroon ja G. W. Bushin puhesampleihin päättyvä kappale on levyn henkinen lopetus. Valitettavasti BtS ei malttanut lopettaa levyä tähän vajaan 40 minuutin mittaan, vaan jatkaa vielä neljän biisin ajan lähes täyteen tuntiin. Loput biiseistä kuulostavat yksittäisinä teoksi yhtä hyviltä kuin aiemmatkin, niiden osaksi vain tulee kestää levyn loppumisen odottamisen turhautumista.

Liiaksi venytetty mitta rikkoo levyn kokonaisuuden, mikä on harmi. Vaikka Behind The Scenery tarpookin nyt jo paljon tallattuja polkuja, on materiaali vahvaa ja energistä. Niille, joilla intoa melodisen death metallin suuntaan riittää levyä voi suositella. Vahvalle kolmoslevylle vahva kolmonen arvosanaksi.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-25
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.