North Of Zen – Killing Time
North of Zen on vääntänyt omaa juttuaan jo vuodesta 1996. Hitaasti siis ollaan liikkeellä, kun kyseessä on bändin ensimmäinen omakustanne. Aiemmin bändi on tosin julkaissut neljä demoa, jotka on herättäneet huomiota ainakin YleX:llä.
Mistä tunnistaa hyvän omankustanteen tai ylipäätänsä hyvän musiikin? Siitä, että sen laittaa mielellään soimaan uudestaan ja uudestaan. Olen monen viikon aikana kuunnellut Killing Timeä ja joka kerta olen tylsistynyt viimeistään EP:n puolivälissä. Killing Time alkaa kuitenkin lupaavasti 70-luvun heavyrockiin taipuvalla kappaleella Blue Skies, Finally! jossa Led Zeppelin kohtaa Sub-urban Triben. There’s Still Time -raidalla tyyli muuttuu lähes tyylipuhtaan emoilun pariin. Blind Man Walking on osittainen osuma. Tylsän alkukohkauksen jälkeen kappaleen luonne muuttuu ratkaisevasti puolivälin tietämillä pearljammaisen leadkitaroinnin astuessa kuvaan.
Lupaavan alun jälkeen kappalemateriaali ja bändin soitto menee velton apaattiseksi, lukuunottamatta Salvation Songin energista loppurypistystä. Lopulta piristytään jälleen perinteisen rock-räimeen pariin An Apology -raidalla. Biisi myöryää matalalta hyvällä groovella vahvan bassolinjan ansiosta. Jopa päätön kitarasoolopätkä sopii raidalle. Avausraidan lisäksi EP:n onnistunein veto.
Yleisesti omakustanteen tuotanto on hukassa. Bändi kaipaisi ehdottomasti puolueetonta korvaa puristamaan kappaleista parhaimman särmän ulos. Suosittelen bändiä myös selkeyttämään linjaansa. Pientä karsintaa myös julkaistun materiaalin suhteen olisi toivottavaa. Määrä ei tässäkään tapauksessa korvaa laatua. EP kansipaperit ovat suorastaan kamaluuden huipentuma. Kuvan tiiliseinä näyttää halvalta Windowsin leikekuvalta. Hommatkaa ihmeessä uusi kaveri taittamaan seuraavalla julkaisulle kannet.
Jäin miettimään miten tosissaan bändi on musiikkinsa suhteen. Jos yhtye on ollut harrastuksena kymmenen vuotta, on turha odottaa yht’äkkiä kovaa nostatta ilman kovaa työntekoa. Keikkojakin ryhmä on tehnyt erittäin laiskasti. No kukapa minä olen bändin motiiveja kyseenalaistamaan. Peräänkuulutan kuitenkin enemmän aktiivisuutta, jos tavoitteena on menestyä.
Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-25
Arvostelija : Jarkko Veijalainen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]