Stereo MCs – Paradise

Moni varmasti muistaa vuonna 1992 ilmestyneen erinomaisen tanssiplatan nimeltä Connected. Varsinkin nimibiisi ja Step Up olivat aikanaan erinomaisia jalanliikuttajia, ja ovat sitä oikeastaan nykyäänkin. Tuo ajaton tanssialbumi nosti yhtyeen valtavaan suosioon, jonka myötä sitten yhtyeen nokkamiehelle, Rob Birchille, alkoi kasaantua kaiken maailman DJ-keikkoja ja biittien värkkäämistä muille artisteilla. Neljänteen albumiin menikin sitten vaatimattomat yhdeksän vuotta. Tuo aika tuntui tehneen sama kuin mikä kävi Stone Rosesilla ja Leftfieldille. Kohtuuton tauko albumien välillä tuntui tuhonneen yhtyeen tai ainakin saattaneen sen pois julkisuuden valokeilasta. Uusi albumi, Deep Down & Dirty, teilattiin lähes joka mediassa, eikä yleisökään sitä löytänyt omiin hyllyihinsä. Itse kyllä uskoin yhtyeeseen edelleen, sillä vuoden 2001 albumi oli erinomainen osoitus Robin biisintekotaidoista.

Kenties vaatimaton menestys ajoi yhtyeen evakkoon levy-yhtiöstä ja pienoiseen hämmennystilaan, hetkeksi. Nyt yhtye on tehnyt eräänlaisen paluun ja julkaissut uuden albumin omalla levymerkillään. Paradise ei ole ihan sitä totuttua Stereota, vaan sillä vallitsee aavistuksen synkempi sävy kuin esimerkiksi kahdella edellisellä albumilla. Jousisoittimet ovat runsain mitoin edustettuna, samoin samplet ja biitit. Uutena osasena voisin mainita lähes bluesin ja soulin sekoitusta muistuttava The Fear -biisin, jolla on vokaleissa mukana todella kauniin äänen omaava Stephanie McKay. Kappale on erittäin kaunis ja hämmentävä, sillä ei tällaista slovaria ole tottunut tämän herran levyiltä kuulemaan. Breath Out on puolestaan hieman erikoinen veto siinä mielessä, että vaikka biitit ovat aina kuuluneet yhtyeen soundiin, niin nyt ollaan erikoisilla vesillä. Biitit kuulostavat nimittäin aivan kuin ne olisivat Dr. Dren tuottamia. Tosin kappaleesta puuttuu samainen iskuvoima kuin tohtorin kappaleissa parhaimmillaan on. Kappale on aavistuksen laahaava. Kertosäe puolestaan on lähes puhdasta drum’n’bassia.

Singlenä julkaistu nimikkobiisi on katkotulla biitillä varustettu veto, jossa korostuu Robin tavaramerkkeihin kuuluva lakoninen riimittely. Vaikka kappale on aavistuksen hidastempoinen, lunastaa se kuitenkin paikkansa yhtyeen mainiossa katalogissa. Yhtye on voimissaan, koneet säksättävät ja organiset soittimet ovat suuressa osassa, aina torvia myöden. Mutta jokin tältä albumilta puuttuu, sen iskukyky ei ole laantunut, eikä livesoitto varmasti kadonnut, eli yksi parhaista bailukoneista on voimissaan. Silti olen jollakin tavalla huolissani yhtyeen tulevaisuudesta. Toivottavasti porukat haluavat silti kuulla muutakin kuin sitä Connectedia.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-08
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.