Incredible Nothing – Temporary Insanity

Vantaalainen Incredible Nothing on ollut itselleni lähinnä flyereiden ja erinäisten keikkajulisteiden kautta tunnetuksi tullut nimi. Siis ainoastaan nimi, yhtyeen musiikki ei ennen tätä arvostelua sanonut meikäläiselle yhtikäs mitään. No, nyt sanoo. Se kertoo jokseensa korutonta kieltä siitä, että tämän yhtyeen soundimaailmassa on mukavia nyansseja ja erinäköisiä kohokohtia, mutta niiden yhteen nivoaminen on tällä debyytillä jollakin tavalla hakusessa. Tai ei oikeastaan välttämättä edes hakusessa, mutta palikoiden oikeaan järjestykseen saattaminen on hieman erikoisella tavalla ratkaistu.

Tiedän yhtyeestä nyt myös sen, että sitä on varmaankin poikkeuksetta verrattu, tai ainakin rinnastettu Museen ja universumin yhteen yliarvostetuimmista indie-pörisijöistä, eli Nirvanaan. Yhtyeessä kohtaavat Musen sofistikoitunut säveltaju ja Nirvanan vihainen nuoruus -teema. Ei tässä yhdistelmässä ole mitään huonoa, mutta ainoastaan tuo Nirvana-henkinen, jollakin tavalla aggressiivinen tunteenpalo, ei jaksa innostaa. En syytä yhtyettä mistään feikkaamisesta tai muusta vastaavasta, turhautumista on varmasti ollut oikeasti liikenteessä. Eikä tuo Muse-yhteys ole mitenkään tuulesta temmattu, sillä yhtyeen vokalisti Jukka kuulostaa ajoittain erehdyttävän paljon Matthew Bellamylta.

Mutta mitä sitten itse kappaleisiin ja soittoon tulee, niin onhan kaikki hyvällä mallilla, lähes. Nimittäin tuotanto ei oikein ole jengoilla. Soundeissa on tukkoisuutta enemmän kuin mitä indie-henkisyys vaatii. Mutta jos emme keskity siihen, vaan annamme sen musiikin puhua puolestaan, niin olemme molemmat kuivilla. Sekä minä, että yhtye. Please Come Clean on avusraidaksi oiva, sillä siinä keskitytään enemmän tuohon, sanotaan nyt hienostuneempaan soundiin, sillä kappaleessa on erinäisiä koukkuja saattamaan yhtye seuraavalle kuuntelulle. Herkkää, mutta samalla jossain mielessä ahdistavan yksinkertaista. Puolestaan Unleashed tarjoaakin sitten sitä toista puolta yhtyeestä, eli rujompaa ulosantia.

Singlenä julkaistu Basic Emotion Preach on ylivoimaisesti parasta antia tältä albumilta, sillä sen rakenne on mielenkiintoinen yhdistelmä haikeutta ja rujoutta. Tosin ihan kaikissa kohdissa ei Jukan ääni oikein pysy mukana. Parhaimmillaan Jukka onkin noissa herkemmän tyylin osuuksissa, kuten vaikkapa Retributionin alussa. Levyn päättävä Fuck Around on eräänlainen kiteytys siitä, miltä yhtye kuulostaa. Aluksi suolletaan sulosäveliä puoleen väliin, kunnes löydään päälle raskaampi ja likaisempi vaihde. Nämä siis ovat ne kaksi elementtiä, jotka hallitsevat yhtyeen soundia. Incredible ja Nothing. No ei vaan, oikeasti levy on hyvän kuuloinen, täynnä ideoita, mutta ainoastaan toteutus on jäänyt aavistuksen kesken. Liekö levy pitänyt äkkiä kyhätä valmiiksi. Tuosta joudun tipauttamaan arvosanan kolmoseen, sillä indie-uhoa tiputtamalla ja tuotantoa parantamalla, tulee tästä yhtyeestä loistava.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-25
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.