Stonegard – Arrows

Norjalainen Stonegard visitoi jo toistamiseen tänä vuonna Suomessa keikalla. Harmittavasti levy saatiin toimitukseen liian myöhään, mutta parempi myöhään kuin ei koskaan.

Ryhmä käyttää hyväksi havaittuja iskukeinoja thrash-metallista ja sekoittaa se röyhkeään rock-räminään. Albumilta poimin kaikuja myös 90-luvun grungevaltakaudelta. Yhtymäkohtia löytyy myös Corrosion of Conformityn nykytuotantoon. Päällimmäisenä kuitenkin tulee mieleen toinen ajankohtainen norjalaisryhmä El Caco, varsinkin Resistance-raidasta. El Cacon The Search -kiekko on kokonaisuutena parempi albumi, toisaalta Stonegardin yllättää mielenkiintoisemmalla sekoituksella.

Soitannollisesti ryhmä iskee kuin kymmenen tonnin vasara. Osasyyllisenä tähän voidaan pitää Daniel Bergstrandia, joka on studiossa aiemmin piiskannut mm. Meshuggahia ja In Flamesiä. 35 minuuttia menee vauhdikkaasti albumin parissa. Varsinkin The White Shaded Lie on suoranainen nykymetallin mestariteos! Raita istuisi luontevasti vaikkapa Mokoman kiekolle. Myös Barricades ja Hunter raidat laittavat niskat liikkeelle. Balladi Goldbar olkoon todistuksena grungen uudesta tulemisesta ja rikkoo samalla sopivasti albumin kiivasta tempoa. Hieman purnausta sanoituksista. I use my 666 sense -tyyliset heitot sanoituksissa ärsyttävät. Eikö triplakutos läpästä pääse millään eroon? Se on vitsinäkin täysin loppuunkulutettu juttu.

Stonegard on jälleen eräs todistus siitä kuinka tiukka soittotaito ja yleissoundi nostaa keskinkertaisetkin raidat tiukaksi paketiksi. Lisäksi muutama oivallinen iskusävel takaa positiivisen lopputuloksen norjalaisten debyyttialbumille.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-03
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.